AUSTRALIAN KESÄÄ QUEENSLANDIN TROPIIKISTA PUNAISEEN KESKUSTAAN via TOKIO

Enemmän Australian kuvia ja matkakuvaraportti pdf-muodossa osoitteessa http://sakuva.kuvat.fi/

AUSTRALIAN KUUMAA KESÄÄ via TOKIO

QUEENSLANDIN TROPIIKISTA PUNAISEEN KESKUSTAAN

 

Kun Suomessa on talvi kylmimmillään, on Australiassa kesä kuumimmillaan ja sadekausi. Kahtena viikkonamme ei taivaalta kuitenkaan tullut veden pisaraakaan, kun kuvauskohteina maan sateisimmassa osassa olivat UNESCOn maailmanperintökohteet Iso valliriutta ja Queenslandin tropiikin sademetsät. Punaisen keskustan kuumuudessa kohteina oli kolme kansallispuistoa kohokohtanaan aboriginaalien pyhä Uluru-kallio ennen viimeistä kohdetta etelärannikon Adelaidea.

 

Päivä Tokiossa

 

Toistakymmentä vuotta sitten aloitimme maailmanympärimatkamme Finnairin suoralla lennolla Tokioon ja myöhemmin Australiaan. Noudatimme nyt samaa reittiä, tosin Tokioon jäivät vain lentojen väliset kymmenen tuntia. Siinä ajassa ei runsaan 12 miljoonan asukkaan kaupunkia ehdi päivittää, joten valitsimme kohteiksi pilvenpiirtäjien Shinjukun ja keisarillisen palatsin Tokion keskustassa. Metropolin mahtavan hallintorakennuksen tornista sai hyvän kuvakulman Tokion pilvenpiirtäjille.


KUVA
Tokion Shinjukun pilvenpiirtäjiä Koshu-Kaido Avenuen varrella ja 
metropolin hallintorakennuksen tornista.  
Shinjukun ravintola-aluetta,
Japanin keisarin palatsi ja Nijubashin kivisilta tokion keskustassa.


Paluu Australiaan


Viimeksi matkasimme Suomen kesästä Australian talveen ja kiertelimme maan kaakkoisosia asuntoautolla. Sää oli melko siedettävä, vain joskus yöllä lämpötila laski nollan paikkeille. Pahin kuvausta haittaava seikka oli valoisan päivän lyhyys. Nyt vuodenajat olivat päinvastoin ja hellettä riitti yli oman tarpeen. Pohjois-Queenslandissa lämpötila oli hieman matalampi kuin maan keskiosissa, mutta kosteus antoi oman vaikutuksensa ilmanalaan. Miellyttävin välimerellinen lämpötila oli Etelä-Australian pääkaupungissa Adelaidessa.

 

Queenslandin tropiikin koralleja ja sademetsiä

 

Saavuimme Pohjois-Queenslandin Cairnsiin aikaisin aamulla ja veimme matkatavarat hotellin säilytykseen. Huoneen saantiin oli vielä monta tuntia, joten kulutimme aikaa kaupungilla kostean helteiseen säähän täysin sopimattomissa matkavaatteissamme. Varasimme turistitoimistosta kokopäiväretket kolmelle seuraavalle päivälle. Kun viimein saimme huoneemme, otti kahden lentoyön ja niiden välisen Tokio-päivän rasitus veronsa. Loppupäivään ei nukkumisen lisäksi mahtunutkaan muuta ohjelmaa.


Pohjoisen turistikeskus Cairns


Trooppinen Cairns on yksi Australian suosituimmista turistikaupungeista. Eniten matkailijoita tulee Japanista ja muualta Aasiasta, mutta paljon myös Euroopasta. Itse kaupunki on rakennettu viihtyisän avaraksi, mutta sen suosio perustuu ennen kaikkea lähistön maailmanperintökohteisiin, Isoon valliriuttaan ja Queenslandin tropiikin sademetsiin. Suosittu on myös junamatka Kurandan vuoristokylään ja paluu sieltä köysiradalla sademetsän yli.


KUVA
Australian ja aboriginaalien liput.

Cairnsin keskustan City Mall ja rannan uimalaguuni.

 

Matkailun lisäksi Cairnsin seutu saa elantonsa maataloudesta, varsinkin sokeriruo´on ja banaanin viljelystä.


KUVA
Cairnsin ihmisiä ja kaupunkiluontoa

Cairns State High School oppilaineen ja syrjäytyneitä aboriginaalinaisia seuraavan korttelin puistossa.
Cairnsin kirjaston puistossa asustelevaa lepakkopopulaatiota, isokaljumesikko ja naamiohyyppä.

Cairns rakennettiin aikoinaan aboriginaalien alueelle. Tänään heitä on entistä enemmän mukana niin matkailuelinkeinossa kuin kulttuurielämässäkin. Silti heitä näkee valitettavasti vielä enemmän syrjäytyneinä kaupungin puistoissa.

 

Kurandan kylä ja Barron Gorgen sademetsää kiskoilla ja vaijereilla

 

Barron Gorgen kansallispuisto kuuluu yhteisnimellä Queenslandin tropiikki UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Sen reunalla on suosittu Kurandan sademetsäkylä, jonne johtaa Cairnsista vanha maisemarautatie ja paikkakuntien puolivälistä kaapelivaunuyhteys sademetsän yllä. Meno toisella ja paluu toisella kulkuvälineellä onkin suosittu tapa vierailla kylässä, josta valitettavasti on muodostunut lähinnä turistirysä. Nyt ei kuitenkaan ollut sesonkikausi ja kylässä oli tilaa vierailijoille. Kylä on tunnettu markkinoistaan Original Kuranda Rainforest Markets ja Kuranda Heritage Markets. Koko pääkadun varsi on jatkoa näille markkinapaikoille.


KUVA
Kuranda Scenic Railway Cairnsista Kurandan sademetsäkylään.
Innokkaat turistit odottavat Cairnsin asemalla junaa sen tuloa kuvaten. Panoraamaa junasta Korallimerelle.
Junamatkan päänähtävyys on Barron Falls, jossa pysähdytään kuvaustauolle.
Kurandan rautatieaseman teehuone kertoo palvelunsa tasosta.

KUVA
Kuranda
Kurandan alkuperäisten markkinoiden aluetta ja  alkuperäiskansan tuotteita myyvä laivanmuotoinen 
Doongal Local Aboriginal Arts Shop. 
Barron Gorgen kansallispuisto
Kurandan kylästä asemille (Kuranda Scenic Railway ja Skyrail)kulkee myös sademetsäpolku 
Barron-joen rantaa. Paluumatkan alkuosa tehtiin Skyrailin kaapelivaunussa sademetsän yllä

Daintreen sademetsää ja Korallimerta aboriginaalien hengessä

Queenslandin tropiikin UNESCO-kansallispuistoista merkittävin on Daintreen sademetsä, jonne tehdään erilaisia retkiä. Valitsimme retken, jonka teemana oli aboriginaalikulttuuri. Ensimmäinen kohteemme oli kuku yulanji -kansaan kuuluvan taiteilija Binnan ateljee

Mossmanissa. Hän ohjasi meitä aboriginaalitaiteeseen ja valmistamaan avaimenperän matkamuistoksi kotiin.


KUVA
Daintreen kansallispuisto
Sademetsäretki tehtiin nelivedolla, vaikka krokotiileistään tunnettu Daintree-joki ylitettiinkin maanteitse.
Sademetsän sammakko. Matkalla poikettiin aboriginaalitaiteilija Binnan ateljeessa avainperä tehden

 

Matka jatkui Daintreen kylän kautta Daintree-joen yli sademetsään, jossa kävelyretken jälkeen pääsimme uimaan Niaun putouksen alla. Lounaan nautimme Silky Oaks Lodgessa Mossman-joen ja sademetsän maisemissa.


KUVA
Korallimeren Cooya Beach
Matalassa rantavedessä opittiin aboriginaalioppaan johdolla perinteistä keihäskalastusta.
Korallimeren rantavesissä on monenlaista elävää, kalojen lisäksi merikilpikonnia ja rapuja.

 

Cooya Beachillä saimme lisäoppia kuku yulanji-kansan perinteistä matalassa rantavedessä ja vaivalloisessa mangroveryteikössä rämpimällä. Siellä yksi Kubirri Warran veljeksistä opasti meitä seiväskalastukseen ja mutasimpukoiden etsintään. Näin hankimme itsellemme iltapalaa, jonka valmistimme hänen luonaan. Hän esitteli meille myös aboriginaalien yrttejä ja tärkeitä välineitä kuten bumerangeja.


KUVA
Rannan mangroveryteikössä rämpien täydennettiin iltapalaa mm mutasimpukoilla.

Iltapalan yhteydessä oppaamme esitteli aboriginaalien työvälineitä, tässä bumerangeja. 

Paluumatkan kuvaustauko Rex Lookoutilta Wangetti Beachille.

Paluumatkalla oli vielä kuvaustauko Rex Lookoutilla, josta sai panoraamamaisemaa Wangetti Beachille.


Päivä Isolla valliriutalla


Pohjois-Queenslandin toinen UNESCOn maailmanperintökohde on Iso valliriutta, joka on maailman suurin koralliriutta. Marine Worldin asemalla ulommilla korallivesillä vietettiin viisi tuntia. Korallikuvaukset suoritettiin lasipohjaveneestä ja puolisukellusveneestä, koska ei ollut käytettävissä vedenalaiskameraa. Matkoihin Cairnsista Marine Worldiin ja takaisin kului yhteensä kolme tuntia pika-aluksella.


KUVA
Iso valliriutta
Päämäärämme Marine World ulommalla Isolla valliriutalla.
Maailman suurimman koralliriutan koralleja ja kaloja lasipohjaveneestä ja puolisukellusveneestä.


Australian eläinmaailmaa


Kesäkuumalla eläinten näkeminen luonnossa on vaikeaa. Illansuussa saattoi nähdä kenguruita niityllä, muttei silloinkaan ollut kuvausmahdollisuutta. Lintuja kyllä näkyi niin kaupungissa, kuin maaseudullakin. Niinpä eläimiä piti lähteä etsimään eläintarhasta. Cairns Tropical Zoo sijaitse muutama kymmenen kilometriä kaupungista pohjoiseen. Siellä on nähtävissä edustava valikoima Australian eläimistöstä. Tosin sielläkään kaikki eivät helteellä tulleet kuvattaviksi suojaisista koloistaan.


KUVA
Cairns Tropical Zoo
Australian tunnetuimmat nisäkkäät koala, kenguru ja dingo sekä maan pelätyimmät eläimet australiankrokotiili ja suistokrokotiili.

KUVA
Cairns Tropical Zoo

Australian isot lentokyvyttömät linnut kypäräkasuaari ja emu sekä pienemmistä linnuista sateenkaariluri, pikkunokipöllö ja kultatöyhtökakadu .


Punaisen keskustan hehkua

 

Parin tunnin sisäisen lennon jälkeen saavuimme Keski-Australian keskukseen Alice Springsiin. Keski-Australia on nykyään Pohjoisterritorion eteläpuolisko. Sisämaassa keskellä mannerta sijaitseva alue on talvella kylmä ja kesällä erittäin kuuma, kuten saimme kokea.


KUVA
Queenslandin tropiikista Punaiseen keskustaan


Keski-Australian ainoa kaupunki Alice Springs


Alice Springs on Pohjoisterritorion toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Australian maantieteellisessä keskipisteessä. Lyhyen aikaa 1920-luvulla se oli erillisen Keski-Australian territorion pääkaupunkikin. Kaupungissa on useita historiallisia rakennuksia, jotka löytää seuraamalla Heritage walk -kävelyreittiä. Kaupunki on myös lentävien lääkäreiden keskuspaikka. Kaupungin katukuvassa lähinnä puistoissa on paljon aboriginaaleja usein taidettaan myyden.

KUVA
Todd Mall -kävelykadulla on useita aboriginaalitaideliikkeitä. Sen roskakoritkin esittelevät tätä taidetta. Australian aboriginaaleja on suhteellisesti eniten Pohjoisterritoriossa, lähes kolmannes väestöstä. Sen lippu kuvaa autiomaata ja aboriginaalien perintöä. Alice Springsin kävelykadun puisto on suosittu oleskelupaikka, jossa monet aboriginaalit myös myyvät taidettaan.
Vanha vankila Stuart Town Gaol on Alice Springsin vanhin rakennus.

KUVA
Alice Springsin lintuja
Isohuiluvaris, Korppi, Ruusukakadu, 
Töyhtökyyhky, Isosepelkaija

Varasimme kaupungin turistitoimistosta kolme Emu Run Toursin kokopäiväretkeä.


Läntisen MacDonnellin rotkot ja solat


MacDonnellin vuorijonon läntinen puoli muodostaa Western MacDonnell National Parkin, jossa sijaitsevat Alice Springsin pohjoispuolen mahtavimmat maisemat. Ensimmäinen Emumatkamme pysähtyi aluksi Lentävien lääkäreiden perustajan John Flynnin hautamuistomerkillä, jonka jälkeen silmien eteen avautuivat jylhät rotkot ja kallioseinämät Simpsons Gapissa ja Standley Chasmissa. Ochre Pitsissa sai ihailla monen väristä okraseinämää. Kiipeämällä Ormiston Gorgen näköalapaikalle sai yleiskuvan rotkomaisemasta ja Mt Sonder Lookoutilta avautui silmien eteen makaavaa naista muistuttava vuori. Jylhät maisemat jatkuivat vielä Glen Helen Gorgella ja Ellery Greek Bigholella, jossa kuuman päiväretken jälkeen sai pulahtaa uimaan ennen paluuta Alice Springsiin.


KUVA
Western MacDonnell National Park
Simpsons Gap, Standley Chasm, Ochre Pits, Ormiston Gorge


KUVA
Western MacDonnell National Park
Mount Sonder  ja panoraamaa läheiseltä Lookoutilta.
Glen Helen Gorgen ja Ellery Greek Bigholen solat. vesineen


KUVA  
Western MacDonnellin kansallispuiston lintuja ja kala
Pyhimyskalastaja, Mustaotsatylli, Australianmehiläissyöjä, Viheltäjähaukka, ...ja se kala.

 

Aboriginaalien pyhät vuoret Uluru ja Kata Tjuta


Uluru-Kata Tjuta National Park on UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva kansallispuisto, joka käsittää nimensä mukaisesti aboriginaalien pyhät vuoret Uluru (Ayers Rock) ja Kata Tjuta (Olgas). Puisto sijaitsee 450 kilometrin etäisyydellä Alice Springsista, joten päiväretkelle lähdetään aamuvarhaisella ennen auringonnousua ja sieltä palataan vasta puolen yön jälkeen. Matkan puolivälissä, jossa retkireitti eroaa etelään vievästä Stuart Highwaysta jatkuen länteen Lesseter Highwayna, on matkan merkittävin kylä ja taukopaikka Erldunda. Ennen kansallispuistoa oli kuvaustauko Mt Conner Lookoutilla.

Uluru-Kata Tjutan kansallispuiston keskuskylä on Yulara, jonka Ayers Rock Resortissa ovat kaikki turistipalvelut ja opastuskeskus. Pääkohteista tutustuttiin ensin omatoimisesti Kata Tjutaan, joka muodostuu useista huipuista. Ulurulla käytiin aluksi aboriginaalien kulttuurikeskuksessa. Siellä, kuten muissakin vastaavissa aboriginaalipaikoissa oli valokuvaus kielletty. Syytä tähän on vaikea ymmärtää. Ulurulle tehtiin oppaan johdolla useita kävelyretkiä tutustuen mm. sen luoliin ja kalliomaalauksiin. Kiipeäminen kallioille on kesäkuumalla kielletty, eikä muulloinkaan toivottavaa, sillä ovathan kyseessä aboriginaalien pyhät paikat.

Retkien kohokohta on auringonlasku Ulurulle, jota odotellaan piknikillä illastaen ja kuohuviiniä nauttien. Auringonlaskussa pyhä vuori muuttuu vähitellen punaiseksi.


KUVA
Uluru - Kata Tjuta National Park
Mount Connerin pöytävuori matkalla Ulurulle.
Kata Tjuta eli Olgat.

Aboriginaalien kulttuurikeskus Ulurun kupeessa. Ulurun kalliomaalauksia.


KUVA
Uluru - Kata Tjuta National Park
Ulurun vesikäärmeen koti Kapi Mutitjulu. 
Kuohuviinit Ulurulla ennen auringonlaskua.

Auringonlaskussa vähitellen punastuva Uluru.


Helteinen kiipeäminen ja vaellus kanjonin ympäri

 

Watarrka National Park eli Kings Canyon on suunnilleen yhtä kaukana Alice Springsista kuin Ulurukin ja kolme neljännestä matkasta tehdään samaa tietä pitkin, kunnes Luritja Road eroaa Lesseter Highwaysta pohjoiseen. Erldundassa vaihdoimme isosta bussista pienempään, sillä Uluruun menijöiden määrä on paljon suurempi kuin kanjonilla vaeltajien.

KUVA
Erldundan Desert Oasis Resort, jossa Emu Run Toursin erilaiset ja eri kohteisiin menevät autot kohtaavat ja uudelleen sijoittavat matkailijansa.
Red Centre Way -muistomerkki Lesseter Highwayn ja Luritja Roadin risteyksessä. Tässä eroavat Ulurulle ja Kings Canyonille vievät tiet.
Watarrka National Park eli Kings Canyon 

Kings Canyonilla oli edessä rankka 6 kilometrin vaellus ensin ylös kanjonille ja sitten tämän Australian suurimman kanjonin ympäri yli 40 celsiuksen lämpötilassa. Jotkut tosin valitsivat lyhyemmän ja helpomman reitin, mutta silloin joutui tinkimään kuvakulmista. Pitempi reitti kieltämättä otti voimille, mutta lopputulos palkitsi valinnan.

 

Retki päättyi yhteiseen illalliseen Erldundassa. Kaikki seuralaisemme jäivät sinne yöksi jatkaakseen seuraavana aamuna bussin tultua Ulurulle. Me taas jatkoimme Alice Springsiin Ulurulta tulevalla bussilla.

Tiukan alkoholilainsäädännön maassa alkoholin käytön rajoitukset ovat vielä muuta maata tiukemmat Pohjoisterritoriossa. Kaikkialla olevien varoitusmainosten lisäksi sen sai kokea matkailijakin, kun alkoholiliikkeessä piti ottaa passista valokopio voidakseen ostaa olutsixpackin.

 

Junalla etelän leutoon Adelaideen


Yleisen lentämisen vaihtoehtona voi Alice Springsistä siirtyä Adelaideen myös junalla. The Ghan -juna kulkee kahdesti viikossa pohjoisen Darwinista Alice Springsin kautta etelän

Adelaideen. Rautatie korvasi aikoinaan Afganistanista tuodut kamelit, joista junayhtiö on saanut nimensä. Kun kameleita ei enää tarvittu, päästettiin ne vapaiksi. Näin Australia sai uuden villieläinlajin.


KUVA
Ghan-juna valmistautuu lähtöön Alice Springsin asemalta.
Etelä-Australian maatalousmaisemaa ja Snowtown Wind Farmin tuulipuisto junan ikkunasta.

Legendaarista junalinjaa mainostetaan mahtavilla maisemakuvilla. Voisin sanoa olevamme mainoksen uhreja. Meille junamatka ei vastannut luvattuja näkymiä. Lisäksi istumapaikkamme kohdalla ei ollut edes ikkunaa. (Edellisen sivun kuvasta näkyy junan todella hölmö ikkunasijoittelu.) Onneksi saimme sentään retkillämme nauttia Punaisen keskustan mahtavasta luonnosta. Junalinja oli lisäksi todella hidas. 1500 kilometrin matkaan kului koko vuorokausi keskinopeuden ollessa siis 60 km/h kun pysähdykset otetaan mukaan. Hyvänä puolena mainittakoon mukavat istuimet, jotka kallistuivat melkein makuuasentoon asti.


Etelä-Australian pääkaupunki

 

Etelä-Australian pääkaupunki Adelaide on Australian viidenneksi suurin kaupunki. Sen sanotaan olevan Australian eurooppalaisin ja se tunnetaan kulttuurikaupunkina lähinnä festivaaliensa vuoksi. Se on Australian ainoa osavaltiopääkaupunki, jolla ei ole rikollista taustaa, eli se ei ole entinen rangaistussiirtola. Kaupungin ilmasto on kesälläkin miellyttävän välimerellinen.


KUVA
Adelaide South Australia
Adelaiden Hindley Street ja Runde Mall -kävelykatu 


KUVA
Adelaide South Australia
King William Street ja Adelaiden kaupungintalo. 
Victoria Square ja pääposti.

Grote Streetiä katoliselta katedraalilta.

City Cross -ostoskeskus.


Lopuksi


Australiaa on totuttu pitämään kehittyneenä teollisuusvaltiona ja sellainen se tietysti monilta osin onkin. Sähköisessä tiedonkulussa se on kuitenkin jäänyt alle kehitysmaatason. Nettiyhteydet eivät tahtoneet toimia missään kolmesta hotellistamme. Siellä missä jonkinlainen nettiyhteys onnistui, oli hinta käsittämättömän korkea.

 

Qantasin kansainvälisten lentojen vahvistaminen ei onnistunut netin kautta eikä puhelimellakaan, vaikka hotellivirkailija yritti jatkaa siitä, mihin itse jäimme. Niinpä lennot vahvistettiin vasta kentällä viime vuosituhannen malliin.

Adelaidesta alkoi paluumatka Singaporen kautta, josta matkan viimeinen etappi yön yli taittui Finnairin siivin lumipyryiselle Helsinki-Vantaalle.


 

AUSTRALIA 4.-19.2.2012 
                                                         
Teksti ja kuvat Sakari Niemi