ÄITITIETÄ CHICAGOSTA LÄNTEEN

Route 66

ÄITITIETÄ CHICAGOSTA LÄNTEEN

1920-luvun lopulla valmistuneella valtatie 66:lla oli suuri merkitys lännen asuttamisessa. 2 448 mailia (3940 km) pitkä tie johti Chicagosta kahdeksan osavaltion läpi Los Angelesiin ja Santa Monican rannalle. Sen merkitys alkoi vähetä 2. maailmansodan jälkeen, kun Yhdysvallat yhtenä Saksan miehittäjävaltioista ihastui siellä olleisiin nelikaistaisiin autobaanoihin. 1985 lopetun tien nostalgia heräsi seuraavan vuosikymmenen alussa. Sitä olivat pitäneet yllä niin John Steinbeckin Vihan Hedelmät (1940), Bobby Troupin laulu Get Your Kicks On Route 66 (1946), kuin 1960-luvulla meilläkin esitetty TV-sarja Valtatie 66. Tietä on kuljettu myös lukuisissa elokuvissa, kuten Easy Riderissa ja Roadrunner 66:ssa. Nyt tien linjaa seuraten ja jäljellä olevia pätkiä pitkin tehdään nostalgiamatkoja.

ALKUKUVA
Route 66 rekvisiittaa Seligmanissa Arizonassa

Olimme varanneet aikaa Yhdysvaltain matkaamme vajaat kolme viikkoa, josta kaksi vuokra-autolla ajoon klassista Valtatie 66:tta seuraten, ei kuitenkaan orjallisesti. Tien ulkopuolella oli monia kiinnostavia luonto- ja kulttuurikohteita, jotka aiheuttivat joskus suuriakin poikkeamia reitiltä. Maileja mittariin kertyi 3 307, josta siis syrjähyppyjen aiheuttama lisä oli 1 550 km.

KUVA
Amsterdamista Yhdysvaltoihin

Amsterdamista KLM:n Jumbo Jetin siivin islantilaismaisemien yli Yhdysvaltoihin, jossa eka laskeutuminen sateen sulkeman Chicagon sijaan Wisconsinin Milwaukeen, joka sekin Michiganjärven rannalla.

Illinois

Route 66:n lähtöpiste on Chicago. Kaupunkiin tutustumista varten varasimme tulopäivää seuraavan päivän. Koska kaupunki on pilvenpiirtäjien alkukoti, aloitimme siihen tutustumisen korkealta. Kaupungin lukuisista näköalatorneista valitsimme hotelliamme lähinnä olevan John Hancock Observatoryn, jonka huipulta sai hyvän kuvan kaupungista ja Michigan-järvestä. Ilman jälkeen tutustuimme Chicagoon vedestä. Osallistuimme arkkitehtuuriristeilylle Chicago-joella. Kun risteilyopas kuuli meidän olevan Suomesta, esitteli hän ylpeänä koko joukolle Eliel Saarisen suunnitteleman rakennuksen. Tiiviin päivän päätteeksi nautimme Millenium Parkissa klassisen musiikin ilmaiskonsertista.

KUVA
Chicago Illinois

Chicagon Michiganjärven uimarantaa ja koko perheen piknik-konsertti Millenium Parkissa.
Chicagon torneja ja Michiganjärvi ylhäältä John Hancock Observatorysta ja torneja alhaalta Chicago-joelta.

Autovuokraamo oli luvannut automme vasta klo 11 seuraavana aamuna. Meille osoitettu Chevrolet kieltäytyi kuitenkin yhteistyöstä ja saimmekin sen vierustoverin Dodge Caliberin. Amerikkalaiseen tapaan se sai lempinimekseen Ruma Ankanpoikanen. Tässä  menetimme tunnin kallista aikaa. Muutenkin paikallisagentille oli tullut laskuvirhe, sillä seuraavaksi yöksi piti ajaa lähes 500 kilometrin matka St Louisiin Missouriin. Edellisenä päivänä tavatessamme hän oli illinoislaisena jakanut tietoa ja esitteitä lukuisista kotivaltionsa mielenkiintoisista paikoista. Sääli, sillä nähtävää ja kuvattavaa olisi todella riittänyt. Jouduimme kuitenkin ajamaan moottoritietä, sillä silloinkin aikataulumme salli vain yhden kohteen. Valitsimme Illinoisin pääkaupungin ja Abraham Lincolnin kotikaupungin Springfieldin, varsinkin kun sattui olemaan hänen 200-vuotis juhlavuotensa, joka kaupungissa näkyikin. Ensikosketuksen äititiehen saimme Mc Leanissa huoltoaseman museokaupassa.

KUVA
Springfield Illinois
Pääkaupunki Springfieldissä juhlittiin 200 vuotiasta Abraham Lincolnia. Hänen kotitalonsa ja nykynaapuri perinneasussa. Itse hän poseeraa State Capitolin edustalla.
Lincolnin presidentillinen kirjasto.

Seuraavana päivänä tutustuimme intiaanien muinaiseen kaupunkiin Cahokiaan, joka kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

KUVA
Illinoisin historiaa    Route 66 McLean ja Cahokia
Valtatie 66 laskee historiaansa vuosikymmenissä, mutta Cahokian muinaisella intiaanikaupungilla on ikää jo tuhat vuotta.
Maailmanperintökohde Cahokian Monks Mound ja opastuskeskuksen lavastusta.

Missouri
Illinoisin ja Missourin rajana on Mississippijoki. Sen ylittää yksi Route 66:n tunnetuimmista silloista, McKinley Bridge, joka on vastikään uudelleenavattu liikenteelle. St.Louisin kaupungin tunnus ja maamerkki on valtava kaari, Eero Saarisen suunnittelema Lännen portti.

KUVA
Saint Louis  Missouri

St.Louisin ylle kohoava Eero Saarisen suunnittelema Lännen portti näkyy kaikkialle kaupungissa.

St.Louisin puistoissa viihtyivät myös monet linnut, kuten punarintarastas ja punaolkaturpiaali.

KUVA
Mississippi

Route 66:n Mc Kinley Bridge Mississippijoen yli Illinoisista Missouriin on uudelleen avattu autoliikenteelle. Siipirataslaiva Mississipillä St.Louisissa.
Springfield  Missouri
Missourin Springfieldin kaupungintalo ja omakotiasutusta kirkolle.
Kaupungin rajalla saa varmuuden, että on oikealla tiellä.

Yhdysvalloissa ei ole tuhlattu aikaa uusien paikannimien keksimiseen. Sieltä löytyy niin Helsinki kuin Moskovakin. Yleisin paikannimi on kuitenkin Springfield. Se on niin yleinen, että siitä on tullut epämääräisen paikan yleisnimi. Yöksi ajoimme Missourin Springfieldiin.

Vasta kolmantena ajopäivänä pääsimme todenteolla Route 66:n tunnelmaan. Ash Grovessa pysähdyimme Gary Turnerin huoltoasema- ja korjaamomuseossa. Hän esitteli innoissaan tien historiaa esinein ja kuvin ja neuvoi lähistöllä olevia R66-kohteita, vanhoja huoltoasemia ja siltojahttp://garysgayparita.com/

KUVA
Gary Turnerin huoltoasema- ja korjaamomuseo Ash Grovessa
Korjaamolla otetaan myös poliittista kantaa, ehkä Naisen työ -veistoskin ottaa kantaa puolesta tai vastaan.

Ennen Kansasia poikkesimme vielä Jasper Countyn hallintokaupunki Carthagessa ja Webb Cityssä.

KUVA
Jasper Countyn sotaisaa historiaa

Piirikunnan oikeustalo sisällissodan taistelukentällä Carthagessa
II maailmansodan tykki ja Rukoilevat kädet Webb Cityssä.

Kansas

Vanha Valtatie 66 teki pienen koukkauksen Kansasin puolelle. Galenan entisessä kaivoskaupungissa on vanhassa huoltamossa 4 Women on the Route 66 -niminen museo ja myymälä, jossa yksi leideistä innostui kertomaan Kansasin osuudesta maineikkaan tien historiassa. http://www.kansastravel.org/4womenontheroute.htm

Kansasissa tie pysyi koko ajan R66-nimisenä. Tien seuraaja ei enää kulkenutkaan osavaltion kautta. Kansasin toinen R66-kaupunki on entinen karjakaupunki Baxter Springs.
Osavaltion tunnetuin muisto näiltä ajoilta on Brush Creekin ylittävä March Rainbow Arch-silta.

KUVA
Kansas
Neljän naisen R66 -museo ja kauppa Galenassa pihallaan yksi Autot-elokuvan tähdistä. Yksi leideistä esitteli innoissaan Kansasin osuutta kuuluisalla tiellä, jonka pituus osavaltiossa tosin oli aika lyhyt.
Kerran kukoistaneet kaivoskaupunki Galena ja karjakaupunki Baxter Springs. Tien merkittävin muisto Kansasissa on Brush Creekin ylittävä March Rainbow Arch -silta

Oklahoma

Kansasista tie johti Ottawa Countyn hallintokaupunkiin Miamiin Oklahomassa. (Yhdysvalloissahan paikannimien kierrätys on maan tapa.) Illan alkaessa hämärtää piti taas siirtyä moottoritielle, sillä seuraava majapaikka oli Oklahoma Cityssä. Näin tutustuminen Oklahoman toiseksi suurinpaan kaupunkiin Tulsaan, jossa sielläkin on useita Valtatie 66:een liittyviä muistoja, jäi seuraavaan kertaan.

Pääkaupunki Oklahoma Cityssä tutustuimme yliopistokampukseen ja State Capitolin alueeseen historiakeskuksineen. Alueella oli useita intiaanitaiteen veistoksia. Paahtavassa helteessä jätimme Downtownin väliin.

KUVA
Oklahoma
Oklahoman Miamin Coleman -teatteri kuuluu maan historiallisesti merkittävien paikkojen luetteloon (National Register of Historical Places).
Reitti on täynnä merkittäviä siltoja myös Oklahomassa. Tässä Verdigris -joen ylittävät kaksoissillat Felix ja Oscar, taaempana rautatiesilta.
Oklahoma State Capitolin edessä oleva Allan Houserin (Haozous) veistos As Long as the Water Flow on kunnianosoitus alkuperäiskansalle. Pääkaupungin yliopisto Oklahoma Cityssä. http://arts.ok.gov/Art_at_the_Capitol/Capitol_Collection/Houser/As_Long_as_the_Waters_Flow.html

Täältä länteen oli vanhaa 66-tietä jäljellä jonkin matkaa, kunnes se yhtyi nykyiseen Interstate 40:een. Pysähdyimme Canadian Countyn hallintokaupunki El Renossa ja kävimme sen vanhalla linnoituksella. Hydron pikkukaupungissa piti Äititien äidiksi kutsuttu Lucille Hamon huoltoasemaa ja motellia. Paikka oli jäljellä, mutta näytti kovin sulkinaiselta.

Weatherfordissa on avaruus- ja ilmailumuseo sekä tuulienergiakeskus. Maisema kaupungista länteen onkin yhtä tuulimyllymerta. Tykkejä ja sotamuistomerkkejä alueella oli kyllästymiseen asti.

KUVA
El Renon entinen intiaanisotien linnake ja II maailmansodan sotavankileiri sekä Lucillen motellihuoltamo Hydrossa.
Tie 66 Oklahoma Citystä länteen.
Tuulimyllyn valtava siipi Weatherfordissa menettää paljon koostaan pyöriessään tuulivoimapuistossa.

Oklahomaa pidetään Tie 66:n syntypaikkana. Clintonissa oleva Oklahoma Route 66 Museum oli hyvin monipuolinen ja jäi meille ainoaksi viralliseksi tietä koskevaksi museoksi, vaikka niitä olikin useissa osavaltioissa, sillä niillä oli varsin lyhyet aukioloajat. Täältä jatkoimme yöksi Texasin Amarilloon.

KUVA
Länsi-Oklahomassa vanha tie 66 kulkee rinnan uuden Interstate 40 kanssa.

Oklahoma Route 66 Museum Clintonissa. Itselle nostalgisin esine oli alkuperäinen VW Kleinbus, jollainen kerran itselläkin oli. Sen jälkeen on tullut ympäri Eurooppaa ajettua loppuun useampikin sen uudempi versio.

Texas

Amarillo on Texasin tärkein kaupunki vanhan Route 66:n varrella. Sen 6th Streetin varrella on helppo eläytyä vuosikymmenten takaiseen aikaan.

KUVA
Amarillo  Texas
Ruma Ankanpoikanen valmiina Valtatie 66:n Texasin osuudelle. Amarillon 6th Street on osa tätä legendaarista tietä, jolla myös lännen tarinoista tuttu Texasin yksinäisen tähden lippu liehui.

Texasissa on yksi tämän tien tunnetuimmista kohteista, Cadillac Ranch. Siellä on kymmenen eri ikäistä Cadillacia rivissä nokat hiekkaan upotettuina. Ihmiset saapuvat tänne per-hekunnittain muovipussi täynnä spraymaaleja, joilla he jättävät oman jälkensä autovanhuksiin.

KUVA
Texas
in Cadillac Ranch
Kymmenen Cadillacia mäkistarttiasennossa.
Minäkin olin täällä! todistavat monet suihkeella tai ainakin kynällä.

Matka jatkui maatalousmaisemissa Oldham Countyn hallintokaupunki Vegaan, jossa oli sekä restauroituja, että sitä odottavia Valtatie 66:n kohteita. Siellä tämä tie myös yllättäen päättyi löytyäkseen kuitenkin taas jostain.

KUVA
Texas
in eläimistöä. Pihvikarjaa ahtaassa aitauksessa ja vapautensa säilyttänyt amerikantylli.
Pohjois-Texasin maatalous ei ole vain pihvikarjan kasvatusta.

Route 66:n keskipiste on Adrianissa Texasissa. Siitä on luonnollisesti muodostunut suosittu pysähdyspaikka.

KUVA
Vegan kaupungin laidalla vanha Valtatie 66 yllättäen päättyi aitaan.
Valtatie 66:n puolivälistä Adrianissa on otettu kaikki irti kyltteineen sekä taukopaikkoineen ja museoineen.

Vanhan tien rappiotila oli pahimmillaan nähtävissä Uuden Meksikon rajalla olleessa Glenrion aavekaupungissa. Ränsistyneen rakennuksen kyltin jäljellä olevista paloista saattoi lukea sen olleen aikoinaan ensimmäinen tai viimeinen motelli Texasista, riippuen kummalla puolella sitä oli.

KUVA
Restauroitu Magnolia Station Vegassa.
Nelikaistainen Interstate 40 vie nykyliikenteen Uuteen Meksikoon.
Vanhan Valtatie 66:n varteen jäänyt Glenrio on saanut sen tylysti kokea. Ensimmäinen/viimeinen motelli Texasissa ei enää houkuttele matkailijoita eikä ränsistynyt Texacon huoltoasema enää täytä Pontiacin tankkia. Tuskin se silti enää pelkällä tankkauksella liikkuisikaan.

Uusi Meksiko

Tien varrella siellä täällä oli ränsistyneitä entisiä motelleja ja huoltoasemia, joiden pihoilla ruostui kerran niin loistokkaita jenkkirautoja. Uuden Meksikon ensimmäinen kaupunki oli Quay Countyn hallintokaupunki Tucumcari, jossa sen kautta kulkeneen Route 66:n nostalgiaa näkyi. Kahdeksi seuraavaksi yöksi saavuimme osavaltion pääkaupunkiin Santa Fehen.

KUVA
Uusi Meksiko
Vanha 66 -tie vei Quayn piirikunnassa San Jonin kylän ja hallintokaupunki Tucumcarin kautta.
Rio Grande
Tie Santa Festä Taosiin seurailee Rio Grandea, joka ei vielä tässä ole kovin grande.

Seuraavana päivänä loittonimme 66 -tiestä pohjoiseen. Ajoimme Rio Grandea seuraillen Taosiin, jossa on hyvin säilynyt ja edelleen asuttu pueblointiaanien kylä, Taos Pueblo, joka on päässyt myös UNESCO:n maailmaperintölistalle.

Nyky-Taos on oman piirikuntansa (Taos County) hallintopaikka. Kaupungissa asusteli aikoinaan myös lännensankari Kit Carson, jonka kotitalo on museona.

KUVA
Tien varren nostalgiaa; intiaanitiipiitä ja vanha huoltamo vanhoine autoineen ja muine esineineen.
Taos
Plaza Taos on espanjalaisten 400 vuotta sitten perustaman Taosin keskuspuisto. Kit Carsonin
kotimuseo kuuluu maan historiallisesti merkittävien paikkojen luetteloon.

KUVA
Taos Pueblo on tuhat vuotta vanha, edelleen asuttu intiaanikylä mailin päässä Taosin kaupungista.
Kolumbus ei kuulu kylän sankareihin.

Santa Fen kaupunki on erittäin mielenkiintoinen. Siitä ei ensiksi tule mieleen yhdysvaltalai-nen kaupunki, vaan tunnelma on enemmänkin latinalaisamerikkalainen. Kaupungissa on myös intiaanikulttuuri vahvasti esillä. Kuvernöörin palatsin arkaadissa intiaanit myyvät kä-sityötuotteitaan. Kaupungissa on Yhdysvaltain vanhin talo ja vanhin kirkko.

KUVA
Santa Fe
Santa Fen keskustaa katedraalilta. 400-vuotias San Miguel Mission on Yhdysvaltain vanhin kirkko.
Intiaanien Santa Fe. Intiaaninaisen patsas katedraalin edessä, intiaanimarkkinaa ja intiaanitaiteen museo.

Iltapäivällä saavuimme osavaltion suurimpaan kaupunkiin Albuquerqueen, jonka meksikolaistyyliseen vanhaan kaupunkiin ehdimme vielä illalla tutustua.

KUVA
Albuquerque
Albuquerquen vanhan kaupungin ilme ja kulttuuri on meksikolainen, pihapunavarpunen kait lähinnä
yleisamerikkalainen.
Route 66 Downtownin Central Avenuelta länteen Rio Granden yli.

Aamulla kävimme Indian Pueblo Cultural Centressä, jossa saimme nauttia Laguna
Pueblon intiaanien tanssiesityksestä. Sen jälkeen ajoimme Downtowniin, jossa pääsimme taas Route 66 -nostalgiaan, sillä sen Central Avenue oli osa tätä maineikasta tietä. Ajoim-me sitä pitkin kaupungista ulos ja yli Rio Granden, kunnes se yhtyi taas nykyiseen Intersta-te 40:een. Matkalla poikkesimme intiaanitanssijoiden Laguna Puebloon, joka ei kuitenkaan ollut Taos Pueblon kaltainen turistikohde. Viimeinen R66 -kohde Uudessa Meksikossa oli McKinley Countyn hallintokaupunki Gallup, jossa näimme myös matkamme ainoan mos-keijan. Kaupungin tunnetuin rakennus on monista elokuvista tuttu El Rancho -hotelli. Täällä erkanimme matkamme nimikkotiestä ja sen seuraajasta suunnaten kulkumme pohjoisemmaksi.


KUVA
Laguna Pueblon kylän intiaanien tanssiesitys Pueblo Cultural Centressä Albuquerquessa.
Albuquerquessa tanssineiden intiaaninuorten kotikylä Laguna Pueblo ja Valtatie 66:n kuuluisa hotelli El
Rancho Gallupissa. Sen huoneet on nimetty siellä asuneiden filmitähtien mukaan.

Arizona ja syrjähyppy Utahiin

Arizonassa tulimme puoliautonomisen Navajo Nationin pääkaupunkiin Window Rockiin, navajoksi Tségháhoodzání. Sen maamerkki on aikojen kuluessa kallioon kovertunut pyö-reä reikä. Siellä on navajojen hallintokeskus ja muistomerkki 2. maailmansodassa menes-tyksekkäästi käytetystä navajokoodista.

KUVA
Navajo Nation Arizona
Arizonassa tultiin navajointiaanien maille. Virasto ja navajokoodin muistomerkki Window Rockissa.
Window Rockin tunnusaukko ja Navajo Nation Council Chambers, heimoparlamentti.

Täältä suuntasimme suoraan pohjoiseen. Apachen ja Navajon piirikuntien reservaattien monet kylät olivat melko ankeita ja verkkoaitojen takana. Pian eteemme avautui Monu-ment Valley, jonka punaiseen hiekka-autiomaahan eroosio on muovannut mielikuvituksel-lisia kivipaasia. Auringonlasku tehosti punavaikutelmaa. Ilta oli jo pimentynyt, kun pääsimme majapaikkaamme Kayentaan.

KUVA
Navajoreservaatin ja Monument Valleyn Arizona
Navajoreservaatin kolkompaa puolta.
Auringonlaskun punaamaa Monument Valleyta Arizonan puolella.
Monument Valleyn elollista luontoa edustavat juoksijalisko ja parittelevat korpit.

Seuraavana päivänä tutustuimme tarkemmin Arizonan ja Utahin rajan molemmin puolin olevaan monumentaalilaaksoon. Merkittävimmät ja lännen elokuvista tutut muodostelmat ovat Utahin San Juan Countyssa, joka on muuten yksi Yhdysvaltain neljästä samannimi-sestä piirikunnasta.

KUVA
Monument Valley Utah
Monument Valleykin on navajojen maata,
Monument Valleyn John Ford´s Point on tullut moniin suomalaisiinkin olohuoneisiin lukuisten lännenleffojen myötä. Sen maamerkkeihin kuuluu myös Kolme sisarusta. 17 mailia punahiekkateillä näkyi myös autossa.

Takaisin etelään ajaessamme poikkesimme Navajo National Monumentilla. Kanjonissa on ikivanhoja asumuksia ja kalliopiirroksia. Matka etelään jatkui hopi- ja navajoreservaattien läpi Holbrookiin.

KUVA
ARIZONA
Navajo National Monumentin kanjonimaisemaa ja ikivanha luola-asumus.
Kykotsmovin kylä hopireservaatissa. Kylässä kokoontuu myös hopien heimoparlamentti.
Illan jo pimettyä palasimme Holbrookissa taas moottoreiden maailmaan.

Holbrook on Navajo Countyn (eri kuin autonominen Navajo Nation) pääkaupunki ja merkittävä vanhan 66-tien etappi. Aamulla tutustuimme kaupunkiin, vanhassa oikeustalossa olevaan museoon ja Route 66 -kohteisiin. Mielenkiintoisin näistä oli Wigwam Motel, jossa tiipiin muotoisten huoneiden lisäksi on piha täynnä 1950-luvun nostalgia-autoja.

KUVA
Holbrook  Arizona

Holbrookin Joe & Aggie´s Cafe ja suosittu Wigwam Motel, jonka asiakkaista monet, ainakin autoista päätellen ovat jääneet pitemmäksikin aikaa.

KUVA
Holbrook
Navajo Countyn vanha oikeustalo Holbrookissa on nyt museona. Sen vankila ei houkutellut pitempään visiittiin. Porttipylväät ovat läheisestä kivettyneestä metsästä.
Petrified Forest
Petrified Forestin kansallispuiston kalliopiirroksia, hanka-antilooppi ja puistonvartijat.

KUVA
Petrified Forestin kansallispuiston kivettyneitä puita ja Painted Desertin moniväristä maisemaa.

Pakollinen pysähdys oli Jack Rabbit Trading Post St.Josephissa, sillä sen jänishahmosta on tullut yksi Route 66:n tunnuksista.


Arizonan kolmanneksi suurimman kaupungin Flagstaffin R66-maamerkeistä tunnetuin lienee kantrimusiikin mekka Museum Club. Kaupunki tunnetaan myös Lowellin tähtitornista. Täältä suunnattiin taas vaihteeksi pohjoiseen, nyt Grand Canoynille parin yön yli.

KUVA

Coconino Countyn pääkaupungin Flagstaffin tunnetuin R66 -kohde on the Museum Club.

Lowellin tähtitornin Rotunda Mars Hillin kampuksella, josta on panoraamanäkymä Flagstaffin kaupunkiin.


KUVA

Jackrabit Trading Postin tunnettu jänistunnus. Kauppa-asemalla on myös museohuone.

Tusayan on eteläinen portti ja lähtökohta Grand Canyonin kansallispuistoon.

Grand Canoyn on yksi maailman tunnetuimmista luontokohteista, joten sillä on itseoikeutettu sijansa myös UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Meille täältä alkoi kerran menetettyjen kuvien takaisinhankinta. Kymmenen vuotta aiemmin maailmanympärimatkallamme hajosi ykköskamerani suljin. Se jatkoi kuitenkin kuvaamista kuin mitään ei olisi tapahtunut San Franciscon liepeille saakka. Kun se lakkasi toimimasta otin kakkoskamerani käyttöön ja kuvaukset jatkuivat. Fimikamera-aikaa kun elettiin, paljastui katkera totuus vasta kotona. Kuvat kymmenissä filmirullissa olivat rikkinäisen sulkimen estäessä valottuneet vain pieneltä osin. Silloin ajoimme lähes samaa reittiä Los Angelesista Grand Canyonille, joten kuvauskohteetkin olivat jo mielessä.

KUVA

Grand Canyon  Arizona

Grand Canyonin South Rimin mykistävää maisemaa.

Perinteisessä hopitalossa toimii matkamuistomyymälä. Puistonvartija.


KUVA

Grand Canyonin eläimiä

Kalifornianpensasnärhi                      Kalliosiiseli                                     
Pikkumaaorava/pikkutikutaku
(Pikkutikutaku on Suomen nisäkäsnimistötoimikunnan epäonnistunut esitys maaoravan uudeksi nimeksi)

Mustahäntäkauriit                                                        
Vapitit eli kanadanhirvet


Arizonassa oli Grand Canyonin jälkeenkin niin R66 -tiehen, kuin muuhunkin liikkumiseen liittyviä nostalgiakohteita usealla paikkakunnalla. Vallessa muistellaan yläilmoja, sillä siellä on Planes of Fame -ilmailumuseo. Williamsissa voi poiketa vaikka Cruiser´s Cafe 66:ssa ja tutustua vanhoihin Grand Canyonin radan juniin. Ash Forkissa tie kulkee pätkän alkuperäisellä paikallaan ja katse kohdistuu muutamaan kuin aikanaan tien varteen unohtuneeseen autovanhukseen. Seligmanista alkaa pitkä 66 mailin osuus vanhaa tietä. Kaupunki onkin lavastettu vanhaan R66 -asuun. Vastaava lavastusta löytyi myös Hackberryssä.

KUVA
Valle
Vallen ilmailumuseon sota- ja siviilikoneita.
Williams

Grand Canyonin rautateiden höyryveturi ja Cruiser´s Cafe 66 Williamsissa.

KUVA
Ash Fork
Välillä erillään ja välillä taas yhtyen tiet vievät länteen. Vanhan tien varrelle jääneessä Ash Forkissa aika näyttää pysähtyneen (tai ainakin autot).

KUVA
Seligman
Seligman ansaitsee lavastuksen ekapalkinnon koko matkamme kohteiden joukossa.

KUVA
Truxton
Ruokailuun valitsimme hiljan restauroidun Frontier-motellin ravintolan Truxtonissa. Se on tunnettu pitäjänsä Mildredin kotitekoisista piiraista.
Hackberry
Hackberry General Storessa Corvetteineen päästiin vanhan 1960-luvun TV-sarjan nostalgiaan. Paikka esiin-tyi myös elokuvissa Easy Rider ja Roadhouse 66. Valitettavasti myymälä ja museo oli saapuessamme jo suljettu siltä päivältä.

Mohave Countyn pääkaupunki Kingman mainostaa olevansa historiallisen Route 66:n sydän. Kaupungissa on Arizonan Route 66 -museo, joka kaupunkiin saapuessamme oli valitettavasti jo sulki.

KUVA
Kingman
Mohave Countyn pääkaupunki toivottaa tervetulleeksi Route 66:n hengessä.
Arizonan Route 66 -museo on Kingmanin Powerhousessa. Puistossa kadun toisella puolella on saanut si-jansa vanha Santa Fen höyryveturi.

KUVA
Fuusion myötä syntynyt rautatieyhtiö BNSF jatkaa vanhan Santa Fe-yhtiön perinnettä, tässä Los Angelesista Chicagon suuntaan vanhan Valtatie 66:n rinnalla.
Hooverin pato
Coloradojoki Arizonan ja Nevadan rajalla, jossa on myös tunnettu Hooverin pato, joka tuottaa sähkön Las Vegasin valomereen.

Syrjähyppy Nevadaan

Vanha Route 66 ei kulkenut Nevadan osavaltiossa. Noudatimme kuitenkin kymmenen vuoden takaista reittiämme Las Vegasin kautta. Arizonan ja Nevadan rajalla Coloradojo-essa on Hooverin pato, Yhdysvaltain tunnetuin lajissaan 1920-30 -lukujen taitteesta.

Kasinokaupunki Las Vegas on oma maailmansa, josta ollaan montaa mieltä. Se nousi ku-koistukseensa lähinnä mafian voimin, jonka vaikutus on vähentynyt vasta viime aikoina.  Majoittuminen ja ateriointi kaupungissa on melko edullista, jotta rahaa jäisi enemmän pe-laamiseen. Las Vegas Stripin varrella sijaitsevat tunnetuimmat mielikuvitusluomukset, joi-den esikuvat tulevat eri puolilta maailmaa. Downtown on perinteisempi yhdysvaltalaiskau-punki ja monille tuntemattomampaan kaupungin varhaiseen historiaan voi tutustua mor-monilinnakkeen museossa. 

KUVA
Las Vegas Nevada
Las Vegas Stripin plagiaatiota ja kasinohotelli Circus Circus, molempien matkojemme majoittaja.
Kasinoiden salit ovat lähinnä täynnä peliautomaatteja, mutta pokeripöytiäkin löytyy.

KUVA
Las VegasDowntown
Las Vegasin Downtown järjestyksenvalvojineen ja museoitu mormonilinnake sen laidalla.
Mohaven autiomaa Kalifornia
Interstate 15 halkoo Itä-Kaliforniassa Mohaven autiomaata.

Osavaltiolainsäädännön nojalla Nevadassa on kasinoita kaikkialla. Las Vegasista lähdet-tyämme pysähdyimme vielä Jeanissa edulliselle aamiaiselle kasinohotelli Gold Striken ra-vintolassa, jonne johdettiin pelisalin kautta, jos vaikka pelihimot siinä heräisivät. Nevada jäi kuitenkin tälläkin kertaa ilman pelirahojamme.

Kalifornia

Interstate 15 johti Mohaven autiomaan läpi. Saavuimme parhaaseen aukioloaikaan Ghost Town Calicoon. Viimeksi päinvastaiseen suuntaan ajaessamme saavuimme sinne vasta, kun se oli jo virallisesti suljettu.


KUVA
Calico
Calicon entinen kaivoskaupunki elää nyt turisteista, joita koulun opettajakin oppilaiden sijasta odottelee.
Barstow
Taas historiallisella 66-tiellä, Route 66 Motel ja jättilippu Barstowissa näin Yhdysvaltain kansallispäivänä. Muuta kansallispäivään liittyvää emme Las Vegasin ja Los Angelesin välillä havainneetkaan. Saattaa olla, lippu liehuu yhtä isona kaikkina muinakin päivinä.

Vanhan Route 66:n tähänastinen korvaaja Interstate 40 päättyy Barstowissa yhtyen Las Vegasista Los Angelesiin vievään Interstate 15:een. Kaupungissa eroaa myös viimeinen ajamamme 38 mailin osuus vanhaa 66 -tietä Victorvilleen, jossa on Kalifornian Route 66-museo. Tämäkin museo oli ehtinyt sulkeutua ennen kaupunkiin saapumistamme.  

KUVA
Valtatie 66:n viimeinen ajamamme osuus Barstowin ja Oro Granden välillä.
Oro Grande
Oro Grandessa on valtava Route 66- henkinen antiikkiliike. Tuskin tällä Route 66 -junalla sentään maantietä on ajeltu. Mojave River Bridge ennen Victorvilleä.
Victorville
Kalifornian Route 66 Museum odottelee suljettuna seuraavaa aukioloaikaansa Victorvillessä. Vanhan kaupungin Route 66 portista vielä hetkeksi teematiellemme.

Victorvillessä vanha Route 66 yhtyy uuteen I15-tiehen, joka johtaa San Bernadinoon, josta olisi voinut jatkaa vanhaa 66:ta Los Angelesiin. Aika ei kuitenkaan antanut myötä, vaan ajoimme pienempää tietä suoraan Los Angelesin Hollywoodiin, jossa motellimme odotti.

 

Seuraavana aamuna ajelimme Hollywoodin kukkuloilla, jossa tunnettu jättikyltti sijaitsee. Sieltä sitten Los Angelesin Downtowniin, jonne Ruma Ankanpoikanen haikeana palautettiin. Ei sen rumuuskaan enää haitannut. Kaupungissa oli aika päivittää vuosikymmen sitten vahingoittuneina syntyneet kuvat.

KUVA
Los Angeles
Kielletty Los Angeles: Los Angelesin Pershing Square, jossa poliisin mukaan järjestelmäkameralla kuvaaminen on kielletty. Hänen mukaansa sallittuja ovat vain kompakti- ja kännykkäkamerat. Tiukempaa kuin Pohjois-Koreassa. Kuvauskiellon syynä saattavat olla aukion läheisyydessä majailevat hyvinvointivaltion unohtamat kansalaiset, joiden kuvien ei haluta leviävän ympäri maailmaa.
Henkilöpalvonnan Los Angeles: Palace-teatteri Broadwaylla kaipaa juuri kuollutta Michael Jacksonia, Walt Disney Consert Hall taas hehkuttaa Esa-Pekka Salosta.

KUVA
Monikulttuurinen Los Angeles: Kaupungin perustamispaikalla El Pueblo de Los Angeles State Historic Parkissa kokoontuvat ja esiintyvät niin latinalaisamerikkalaiset, mustat, kuin intiaanitkin.
Kiinalaisten oma Chinatown, jonka kautta kerran kulki myös legendaarisen Route 66:n varhaisin versio. Buddhalaistemppeli, jossa vanhempiaan odotteleva pikkutyttö poseerasi kokeneesti kameralle.

Viimeiset päivät kulutettiin Hollywoodissa lähinnä tarkkaillen elämää ympärillämme. Paikka tuntuu olevan monelle samanlainen elämän haaveen toteutuminen kuin Las Vegaskin. Michael Jacksonin muutama päivä aiemmin tapahtunut kuolema aiheutti hänen tähdellään Walk of Famella melkoisen faniryntäyksen kukkaseppeleineen ja kaipauskyltteineen. Paikalla tarvittiin myös poliisivartio. Kävimme nostalgiakäynnillä legendaarisessa Roosevelt-hotellissa, jonka sivusiivessä viime matkallamme asuimme.

KUVA
Hollywood
Paikasta ei liene epätietoisuutta. Tarkemmin sanottuna ollaan Hollywood Hillsillä.
Autojen kaupungissa on myös toimiva metro mm. Downtownista Hollywoodiin. Vine Hollywoodin asema. Hollywood Boulevardia Mannin kiinalaiselle teatterille.

KUVA
Hollywood
Walk of Famella syntyy uusia tähtiä. Michael Jacksonin kuolema ruuhkautti hänen tähtensä.
Käsi sopii filmitähden kädenjälkeen kuin kenkä Tuhkimon jalkaan, joten ripeästi elokuvastudioille. Koekuvauksia Hollywood Archilla. Pitäkääpä kiirettä, limusiini on jo lähdössä.

Hyvä yleiskuva monipuolisesta maasta

Pitkä ajomatka läpi lähes koko suuren maan antoi yleiskuvan tästä taloudellisesti ja kulttuurisesti vaihtelevasta maasta. Kuva poikkeaa jyrkästi television ja elokuvien antamasta ihannekuvasta. Ajo läpi intiaanireservaattien toi näyn, joka on kaukana amerikkalaisesta unelmasta. Suurkaupungeissa on paljon syrjäytyneitä myös muista väestöryhmistä. Aasialaisperäinen väestö asustelee yleensä omissa Chinatowneissaan.

 

Vanha Valtatie 66 oli positiivinen kokemus. Sen varrella on yllättävän paljon tien historiaan liittyviä muistoja, joista monet on hiljan entisöity muinaiseen loistoonsa, mutta monet vielä odottavat kunnostajiaan. Syrjäisemmillä seuduilla oli tien varteen ränsistymään jätettyjä huoltamoita ja tavallisia asuntojakin, joiden pihalla ruostuivat aikakautensa autot ja muut laitteet. Kaksi viikkoa on kuitenkin liian lyhyt aika tälle reitille. Yksi lisäviikko olisi ollut meille välttämätön johtuen muutamista tiestä kauempana sijaitsevista ylimääräisistä kohteistamme. Valoisina kesäiltoina voi ajaa melko myöhäänkin, mutta valitettavasti monet Valtatie 66:n kohteet sulkeutuivat jo alkuiltapäivästä, jolloin niihin pääsi tutustumaan vain ulkopuolelta.

KUVA
Pitkäpyrstöturpiaaleja ja muita amerikanlintuja bongautui pitkin matkaa, tässä Nevadan Jeanissa.
Vanhalla Valtatie 66:lla on kilpailijoita. Kun valtatie lähti, lähtivät asukkaatkin. Vain asunnot ja autot jäivät. Hollywoodin Kassi-Alma ei valitettavasti ole roolihahmo.
Kuvat Oklahomasta (El Reno), Uudesta Meksikosta (San Jon) ja Kaliforniasta (Hollywood ).

KUVA
Oheistuotteiden Route 66
Route Beer 66 sopii hyvin kuskillekin, sillä nimestään huolimatta se on soodaa. Route 66 -oheistuote-rekvisiittaa kotiin saakka; huoneentaulu ja lisämatkalaukku tarpeeseen sekä tietty lippis ja t-paita (alkukuva).
Route 66 näyttää ulottaneen lonkeronsa LAXin lentoasemalle saakka, josta KLM:n siivin taas Eurooppaan.

Teksti & kuvat Sakari Niemi

USA  Route 66  19.6. - 8.7.2009