LUOTEIS–AMERIKAN JYLHÄT KUVAKULMAT

LUOTEIS–AMERIKAN JYLHÄT KUVAKULMAT

 
 
Runsas pari viikkoa Luoteis-Yhdysvaltojen ja Lounais-Kanadan henkeäsalpaavissa maisemissa täytti kameran muistikortit kuvatiedostoilla. Reitillä oli viisi UNESCOn maailmanperintökohdetta, joista neljä oli luontokohteita ja yksi kohde liittyi alkuperäiskansojen ikiaikaiseen kulttuuriin. Mahtavien maisemien vastapainona oli neljä suurkaupunkia, kaksi molemmissa maissa, ja joukko pienempiä, joista kolmella oli osavaltion pääkaupunkistatus. Niiden katukuvaa hallitsivat samanmalliset State Capitol –rakennukset, vähän kuin Washingtonin Capitolin pienoismalleja.
Maileja Chevrolet Cruzen mittariin kertyi 3 350, kilometrejä 5 391.


ALKUKUVA
Waterton Lakesin kansallispuisto, Kanada
Yellowstonen kansallispuisto, Yhdysvallat
 
 

KUVA
Washingtonin
osavaltion tärkeimmän kaupungin Seattlen sykkivä sydän on Pike Place Market, jonka valitettavasti ovat löytäneet turistimassatkin.
Waterfrontissa oli esillä perinteisiä veneitä.

 

KUVA
Kaupunki on saanut nimensä intiaanipäällikkö Seattlen mukaan, jonka kuvia ja toteemipaaluja näkee eri puolilla kaupunkia.
Poliisin tappaman toteemipaaluveistäjän veli tämän muistopaaluprojektin parissa.

http://www.facebook.com/Totem.Pole.Project?ref=ts& sk=wall#!/Totem.Pole.Project?sk=info

 
 

http://www.cbc.ca/news/canada/british-columbia/story/2011/04/30/bc-seattle-williams-compensation.html

 
 

KUVA
Olympicin kansallispuisto
on UNESCOn maailmanperintökohde samannimisellä niemimaalla Washingtonissa. Olympicin vuoria ja Tyynenmeren Ruby Beach kansallispuistossa.

 

KUVA
Kansallispuiston Hoh Rain Forest
, supi (entinen pesukarhu) sekä haarapääsky amerikanasussa.

 

KUVA
Washingtonin State Capitolin opas pääkaupunki Olympiassa.
Columbia River Gorge on Oregonin ja Washingtonin rajana.

KUVA

Oregonin
tärkeimmän kaupungin Portlandin keskus on Pioneer Courthouse Square.
Suomalaiset ovat viihtyneet siltojen alla muuallakin kuin Tukholman Slussenilla. Astorian Suomi-Hall Oregonissa.

 

KUVA
Idahon pääkaupungin Boisen baskikortteli on suurin Baskimaan ulkopuolella.
Idahossa Snake -joki kiemurteli tiemme molemmin puolin.
Snake River Canyon
Twin Fallsissa.

 
 

Wyomingia hallitsevat mahtavat Grand Tetonin ja Yellowstonen kansallispuistot. Komeimmat lumihuippuiset vuoret ovat Grand Tetonin puistossa, Yellowstone taas on Islannin tapaan geotermistä aluetta, jossa on geysireitä ja kuumia lähteitä, mutta myös vesiputouksia, kanjoneita ja lumipeitteisiä vuoria sielläkin. Se on maailman vanhin kansallispuisto ja itseoikeutetusti UNESCOn maailmanperintökohde. Molempien puistojen eläimistö on runsas.

 
 
 

KUVA
Vanhan lännen mallinen Jackson  on Grand Tetonin ja Yellowstonen kansallispuistojen eteläinen keskus. Punaolkaturpiaali jaksaa vielä laulaa sen lajitovereita puoli vuotta aiemmin kohdanneesta joukkokuolemasta huolimatta, tai sitten juuri sen muistolle.

 

KUVA
Grand Teton ja muita huippuja sekä Jenny Lake Grand Tetonin kansallispuistossa.

 
 

KUVA
Lintuväriä antavat tammitangara ja punarintarastas.

 
 

KUVA
Pikkutikutaku on pikkumaaoravan uusi virallinen nimi. Hieman kyseenalaista nimistöpolitiikkaa.
Isokaurisnaaras ja -uros, uusi nimi sekin entiselle saksanhirvelle.

 
 

KUVA
Yellowstonen kansallispuisto on valtaosaltaan Wyomingin osavaltion alueella. Tosin biisoni on eri mieltä siitä, kenelle maa ja sen maantiet kuuluvat.

 

KUVA
Yellowstonen Old Faithful on jenkkien mielestä maailman tunnetuin geysir. Se ja Mammoth Hot Springs tuovat kuitenkin eurooppalaisen mieleen lähinnä Islannin.

 

KUVA
Yellowstone Lake, Yellowstone River ja sen Yellowstone Falls kertovat missä ollaan.

 

KUVA
Niin kojootti, biisoniemo vasikoineen, kuin karhukin pentuineen  tuntevat Yellowstonen kodikseen.

 
 

KUVA
Yellowstonen pohjoisin osa kuuluu Montanaan.
Gardinerin kaupunki on puiston pohjoinen keskus.

 

KUVA
Montanan State Capitol pääkaupunki Helenassa. Valkohäntäkauriita (entisiä -peuroja) Pohjois-Montanassa.

 

KUVA
Motellin pihapiirissä Swan Lakessa viihtyivät niin orava kuin monet linnutkin, kuten tämä amerikannokkavarpuspari.

 

Montana huipentuu pohjoisessa Glacierin kansallispuistoon, joka muodostaa yhdessä Kanadan Albertan Waterton Lakesin kansallispuiston kanssa UNESCOn maailman-perintökohteen, yhteisnimeltään Waterton-Glacierin kansainvälinen rauhanpuisto.

 

Glacierin kansallispuiston läpi johtavaa tietä ei vielä kesäkuun lopulla ollut avattu koko matkaltaan, vaan puistoon piti tehdä kaksi eri matkaa, toinen länsiportin ja toinen itäportin kautta. Keskipuistossa majailevat eläimet saivat näin jatkaa talviuniaan kaikessa rauhassa.

 

KUVA
Glacierin kansallispuiston länsipuolen yhteinen nimittäjä on Mc Donald. Tie seuraa hänen järvensä rantaa ja jokensa kulkua, jonka koskikin on nimetty hänen mukaansa.

 

KUVA
Mc Donald Lake Lodgen pihamaan olivat vallanneet kalliovuortensiiselit. Paikalla piipahtivat myös samettinärhi ja monet jo tutuksi tulleet linnut. Isommat eläimet jäivät kuitenkin tämän portin väärälle puolelle.

 

KUVA
Saint Mary Lake ja sen pieni Wild Goose Island sekä Jacksonin jäätikkö Glacierin kansallispuiston itäpuolella.

 

KUVA
Kansallispuistojen julkista liikennettä. Yelluwstonessa tietty keltaiset, mutta Glacierissa punaiset bussit.

 

Matka jatkui kansallispuistojen välisen raja-aseman kautta Kanadan Albertaan. Asema oli läheistä pääraja-asemaa rauhallisempi eikä jonoton ylitysmuodollisuus kestänyt  passintarkastusta enempää.

 

KUVA
Kohti Kanadaa
Waterton-Glacierin kansainvälinen rauhanpuisto on Yhdysvaltojen Glacierin kansallispuiston ja Kanadan Waterton Lakesin kansallispuiston yhteisnimi UNESCOn maailmanperintölistalla

 

Kanadan puoleinen Waterton Lakesin kansallispuisto on huomattavasti Yhdysvaltojen puolella olevaa pienempi, mutta yhtä mielenkiintoinen, varsinkin kun se oli pääteiltään kokonaan auki. Kansallispuiston monikollinen nimi johtuu siitä, että siellä on kolme Waterton -nimistä järveä, jotka erotetaan toisistaan Ylä-, Ala- ja Keski- etuliitteillä.

 

KUVA
Upper Waterton Lake on yksi kolmesta samannimisestä järvestä. Kuva Watertonin kylästä. Kylän laidalla virtaa myös Cameron Waterfalls.

 

KUVA
Puiston keskus on Watertonin kylä Upper Waterton Laken rannalla, jonka tuntumassa olevan Prince of Wales -hotellin väitetään olevan yhden maailman kuvatuimmasta.
Mustahäntäkauriit toimivat kylän ruohonleikkureina.

 
 

Kylästä lähtee teitä eri puolille puistoa. Näistä mielenkiintoisimmat reitit ovat Akamina Parkway, joka johtaa ainakin tähän aikaan kesästä vielä jäiselle Cameron -järvelle sekä Red Rock Parkway, joka johtaa nimensä mukaan punakalliokanjonille.

KUVA
Akamina Parkway johtaa ainakin vielä kesäkuun lopulla jäiselle Cameron -järvelle. Red Rock Parkway taas johtaa nimensä mukaan punakalliokanjonille.

KUVA
Akamina Parkwayn reitin tiellä tepasteli karhuemo kolmen pentunsa kanssa. Se söi kaikessa rauhassa tienvarren voikukkia välittämättä vähääkään tien reunaan jatkuvasti pysähtyvistä autoista. Pari poikasista kiipesi tienvarren puuhun kolmannen pysyessä tiiviisti emon rinnalle.

Vaikka puuhun kiivenneet poikaset olivat eri puolilla autoja, kuin emo, ei se tuntunut tätä haittaavan. Itse kuvasin auton avoimesta ikkunasta, mutta eräästä autosta nousi kuvaaja ulos kaikkien ohjeiden vastaisesti. Hänen onnekseen tämänkertainen emo oli kuitenkin tavanomaista huolettomampi pentujensa turvallisuuden suhteen.

Samalla reitillä on myös Länsi-Kanadan ensimmäisen öljylähteen Discovery Wellin (1902) jäänteet ja muistomerkki.

 

KUVA
Länsi-Kanadan ensimmäiset öljylöydöt tehtiin 1900-luvun alussa nykyisen kansallispuiston alueella.
Discovery Wellin (1902) jäänteet ja muistomerkki, Cameron Creek ja punaista kukkaväriä entisillä öljymailla.

 

Waterton Lakesista jatkoimme pohjoiseen. Ennen Calgarya poikkesimme Head-Smashed-in Buffalo Jumpissa, joka on intiaanien 10 000 vuotta vanha biisonien joukkotappopaikka. Eläimet ajettiin laumoittain jyrkänteeltä rotkoon kuolemaan. Hengissä selvinneet lopetettiin teurastajan toimesta. Tällainen raaka teurastus oli yleistä intiaanien keskuudessa. Tämä paikka on kaikista vastaavista parhaiten säilynyt ja siten liitetty UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Jyrkänteen ja rotkon lisäksi paikalla on iso opastuskeskus- ja museorakennus, jossa intiaanit esittelevät laajemminkin kulttuuriaan.

 

KUVA
Head-Smashed-in Buffalo Jump
Intiaanien 10 000 vuotta vanha biisonien joukkotappopaikka ajamalla ne jyrkänteeltä rotkoon kuolemaan. Tällainen raaka teurastus oli yleistä intiaanien keskuudessa. Tämä parhaiten säilynyt paikka kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon.
Jyrkänteen ja rotkon lisäksi paikalla on iso opastuskeskus- ja museorakennus, jossa intiaanit esittelevät laajemminkin kulttuuriaan.

 

Tie vei karjankasvatusalueen kautta Calgaryyn, joka on Albertan suurin ja Kanadan kolmanneksi suurin kaupunki. Se tunnetaan myös vuoden 1998 talviolympialaisistaan. Wikipedian mukaan ”Calgary on arvioitu yhdeksi Pohjois-Amerikan puhtaimmista, turvallisimmista ja ystävällisimmistä kaupungeista.” Näitä arvioita ei kaupunki lunastanut ainakaan meidän kohdallamme. Osuimme paikalle, kun kolme tyyppiä kävi jalkakäytävällä kiinni rullaluistelijaan. Heidän mielestään kait tällä ei ollut oikeutta käyttää jalkakäytävää, jolla he maleksivat. Kun tulimme paikalle, saimme mekin kolmikon vihat päällemme.

 

Viehättävintä Calgaryssä on Stephen Avenue -kävelykatu lukuisine katukahviloineen.

 

KUVA
Tie pohjoiseen vei karjankasvatusalueen kautta.
Calgary on Albertan suurin ja Kanadan kolmanneksi suurin kaupunki.  Sen tunnus on Calgary Tower.
Kaupungin viehättävä Stephen Avenue -kävelykatu on täynnä katukahviloita.

 

Calgarystä länteen ovat Kalliovuoret. Muutamat kansallispuistot Albertan ja Brittiläisen Kolumbian rajan molemmin puolin muodostavat yhdessä UNESCOn maailmanperintökohteen nimellä Kanadan Kalliovuorten puistot. Pääkohteemme oli Albertan puoleinen Banffin kansallispuisto, Kanadan ensimmäinen lajissaan, jonka keskus on Banffin kaupunki. Puiston toinen turistikohde, johon tutustuimme, on Lake Louise, jonka järven yli on mahtava näkymä Victorian jäätikölle. Näissä puiston turistikohteissa ovat tunnetut hotellit Banff Springs Hotel ja Chateau Lake Louise.

 

KUVA
Kanadan kalliovuorten puistot muodostavat yhdessä UNESCOn maailmanperintökohteen. Banffin kansallispuisto oli Kanadan ensimmäinen kansallispuisto ja pääkohteemme Kanadan Kalliovuorilla. Banffin kaupunki Kalliovuorten suojassa sekä Lake Louise ja Victorian jäätikkö (yllä).

 

KUVA
Amerikanhakki ja nuori lumivuohi Banffin kansallispuistossa.

 

Banffin jälkeen ajoimme Brittiläisen Kolumbian puoleisen Yohon kansallispuiston läpi pysähtyen sen keskuksessa Fieldissä. 

 

KUVA
Yohon kansallispuiston Kalliovuoria. Yllä Yoho-joki Fieldissä.

 

Vuoristomaisemat eivät loppuneet Kalliovuoriin, vaan jatkuivat ajoittain Vancouveriin saakka. Trans-Canada Highway halkoo Columbian vuoristoon kuuluvien Kanadan Glacierin ja Revelstoken kansallispuistojen läpi. Sateinen sää tosin heikensi näkymiä. Revelstoken kaupunki on viehättävästi entisöity ja Crazy Creekissä on mahtava putous.

 

KUVA
Trans-Canada Highway halkoo Columbian vuoristoon kuuluvien Kanadan Glacierin ja Revelstoken kansallispuistojen läpi.  Pysähtymisestäkin vaaditaan puiston pääsylippu. Sitä emme kuitenkaan sadesäässä hankkineet muutamasta pysähdyksestä huolimatta.

 

KUVA
Revelstoken Main Street Cafesta jäi hyvä maku suuhun.
Crazy Creekin vesiputous ja Suspension Bridge.
Kanadan asuntolaivapääkaupunki Sicamous Shuswap Laken rannalla.

 

KUVA
Okanaganin laakso. Taivaalla kaartelevat kalkkunakondori ja sääksi. Sääksi (eli kalasääski) pesällään.

 

Okanagan-järven rantaa seuraavan tien eteläpäässä on Pentictonin kaupunki, jolla on ihanteellinen sijainti kahden järven välissä, joissa molemmissa on suositut uimarannat.

 

Viimeinen luontopolkukävely ennen urbaania Vancouveria tehtiin Manning Parkissa. Sen opastuskeskuksessa kalliovuortensiiselit ja amerikanhakit kilpailivat turistien heittämistä ruokapaloista, mikä tosin kylttien mukaan oli kiellettyä.

 

KUVA
Okanagan-järven uimarantaa Pentictonissa.
Panoraamaa Manning Parkin näköalapaikalta säästä huolimatta.
Kalliovuortensiiseli
Manning Parkin opastuskeskuksessa.

 
 

Vancouver tuli tutuksi viime talviolympialaisten pitopaikkana. Kaupungista levisi kuvia, joissa pilvenpiirtäjien takaa siinsivät lumihuippuiset vuoret. Kesä-heinäkuun vaihteessa sama näkösuunta oli pettymys. Lumet vuorten laelta olivat sulaneet, eikä ilmakaan ollut kovin kirkas. Downtownin keskus on kaupungin perustamispaikka Gastown höyrykelloineen. Pääostoskatu on Robson Street, jolla hotellimmekin sattui sijaitsemaan.

 

KUVA
Vancouverin pilvenpiirtäjiä Lookout-tornista. Downtownin keskus on kaupungin perustamispaikka Gastown höyrykelloineen .

 

Nyt Vancouver tarjosikin toisenlaista viihdettä. Canada Place toimi Kanada-päivän päänäyttämönä. Tapahtuman osanottajat halusivat näyttää niin kanadalta, kuin mahdollista. Lavalla esiintyivät paikalliset intiaanit korostaen omaa kanadalaisuuttaan. Kaupunki näytti toipuneen NHL-tappiostaan Bostonille.

 

KUVA
Kanadan kansallispäivä 1.7. Vancouverissa
Kanada-päivän päänäyttämö oli Canada Place, jossa kaikki halusivat näyttää ja kuulostaa Kanadalta, myös paikalliset intiaanit.

 

Vancouverista Seattle Tacoman lentoasemalle Yhdysvaltojen puolelle on vain 250 kilometriä. Tie oli kuitenkin ruuhkainen, sillä molempien maiden kansalaisilla oli pitkä viikonloppu, sillä kanadalaiset viettivät kansallispäiväänsä perjantaina ja yhdysvaltalaiset maanantaina, jolloin me olimme jo kotimantereella.

 

KUVA
Takaisin Yhdysvaltoihin
Seattlen torneja kehätieltä ennen Seattle-Tacoman lentokenttää, josta vielä näkymät Mount Rainierille.
Deltalla takaisin kotiunioniin
.

 

Teksti ja kuvat Sakari Niemi