MAAILMANPERINTÖKOHTEITA KESKI-EUROOPAN TEILLÄ

MAAILMANPERINTÖKOHTEITA KESKI-EUROOPAN TEILLÄ

Viime kesän Itä-Euroopan jälkeen etsimme UNESCOn maailmanperintökohteita läntisestä Itä-Euroopasta ja varsinaisesta Keski-Euroopasta. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO on vahvasti länsieurooppalaisessa johdossa, mikä näkyy varsin selvästi epätasa-arvoisena maailmanperintöstatuksen myöntämisenä. Keski-Euroopasta näitä kohteita löytyi yli kaksinkertainen määrä Itä-Eurooppaan verrattuna ja vielä lännempänä niiden suhteellinen määrä kasvaa edelleen. UNESCOn tärkein tehtävä Keski-Euroopassa näyttää olevan luostarien ja kirkkojen suojelu, sillä niitä suurin osa kohteistamme oli.

ALKUKUVA
Quedlinburgin linna ja luostari Itä-Saksassa.
Objektiivin takana Sveitsin Val Susascan maisemaa lumirajalla. 

Viime kesän tavoin matkamme alkoi Helsingistä laivalla Tallinnaan ja Baltian läpi Puolaan. Kattohaikaroita poikasineen alkoi näkyä heti Pohjois-Virosta alkaen. Liettuassa päätimme katsoa millaiselta monta kertaa sivuutettu rajakaupunki
Marijampole näyttää sisältä.

KUVA
Via Balticaa etelään on sopivin valinta matkatessa autolla Itä- ja Keski-Eurooppaan. Kattohaikarat ilmestyvät kuviin heti Virosta alkaen. Kuvakulma useasti aiemmin ohitettuun Marijampoleen Etelä-Liettuassa.


Puolasta Saksan kautta Tšekkiin


Viimekesäisten Puolan maailmanperintökohteiden jatkona ensimmäisenä oli keskiaikainen
Torunin kaupunki. Se on tähtitieteilijä Kopernikuksen synnyinkaupunki, joka on tunnettu myös piparkakuistaan. Sen jälkeen päivitettiin digiaikaan hieman suurempi mutta myös viehättävä Poznan, jolta tosin puuttuu UNESCO-status.

KUVA
Puolan keskiaikaiset kaupungit Torun ja Poznan.

Puola ja Saksa jakavat seuraavan maailmanperintökohteemme, joka oli Neisse-joen molemmin puolin sijaitseva Muskaunpuisto.

KUVA
Muskaunpuisto Saksassa ja Puolassa
Bad Muskaun Neues Schloß Muskaunpuiston Saksan puoleisessa osassa. Puolanpuoleinen Leknican pikkukaupunki on lähinnä saksalaisten tupakkabasaari.

Historian tunneilta muistamme, että toisen maailmansodan jälkeen Puolan ja Saksan rajaksi määrättiin Oder-Neisse -linja. Tänään pikkujoen ylitys ei ole enää ongelma. Muskaunpuisto on kuuluisa englantilaisesta puutarhastaan. Pääasiassa tutustuimme puiston Saksan puoleiseen osaan linnoineen.

Puolan rajan tuntumassa elää slaavilainen sorbikansa, jonka kulttuuripääkaupunki on Bautzen, sorbiksi Budyšin. Viime käynnistä oli kulunut jo neljännesvuosisata, joten tämän muurien ympäröimän kaupungin DDR:n aikaisten kuvien päivittäminen oli paikallaan. Bautzenista jatkoimme Saksin pääkaupunkiin Dresdeniin, joka on maailman toiseksi ainoa ja Euroopan ainoa kohde, joka on pudotettu pois UNESCOn maailmanperintöluettelosta. Se oli siellä yhdessä Elben jokilaakson kanssa. Statuksen menettämisen syynä oli Elben yli rakennettu moottoritiesilta. Silta on kaupungin ulkopuolella eikä edes näy vanhaan kaupunkiin. UNESCOn päätös on sikäli epäoikeudenmukainen, että niin Lyypekin Raatihuoneenaukiolle, kuin Kölnin tuomiokirkon edustallekin on rakennettu rumat ja maisemaa pilaavat rakennelmat, mutta ne ovat silti säilyttäneet UNESCO-statuksensa. Dresdenin Frauenkirche, jonka uudelleen rakentaminen viime käynnillä oli vielä kesken, oli nyt valmistunut kaupungin uudeksi maamerkiksi. Kirkko tuhoutui länsiliittoutuneiden kyseenalaisissa kaupungin pommituksissa sodan loppuvaiheessa. Kulttuurikaupunki Dresdenissä ei ollut mitään sodankäyntiin liittyvää.

KUVA
Saksilaiskaupungit Bautzen ja Dresden
Sorbiravintola Bautzenissa
Dresdenin Frauenkirche

Tšek in tasavallalle on myönnetty Venäjän ja Puolan jälkeen kolmanneksi eniten maailmanperintökohteita Itä-Euroopassa (12). Ensimmäisenä oli vuorossa maan pääkaupunki Praha, joka näyttää kerta kerralta menettävän vanhasta viehätysvoimastaan. Kaupunki on kuin suuri basaari ilman päämäärää vellovine turistimassoineen.
Seuraava UNESCO-kohde oli vanha hopeakaivoskaupunki
Kutná Hora, pääkohteenaan goottilainen Pyhän Barbaran katedraali.


KUVA
Tšek in tasavalta 
Praha ja Kutná Hora
Prahan Kaarlensilta auringonlaskun aikaan.
Uutta ja vanhaa kotimaista autokantaa Prahan Malá Stranassa.
Kutná Horan Pyhän Barbaran katedraali ja entinen jesuiittakoulu.

Kutná Horan jälkeen matka vei Ždár nad Sázavoun kaupunkiin, jonka läheisellä kukkulalla sijaitseva Johannes Nepomukilaisen pyhiinvaelluskirkko kuuluu niin ikään UNESCOn listalle. Myöhäisiltapäivällä itse kirkko oli jo suljettu, joten alueeseen piti tutustua vain ulkopuolelta. Seuraava kohde oli Trebíc, jonka juutalainen kortteli ja Pyhän Prokopiuksen basilika kuuluvat maailmanperintöluetteloon.
Matka jatkui keskiaikaiseen Telcin pikkukaupunkiin, jonka renessanssikeskusta on saanut UNESCO-statuksen.


KUVA
Telcin renessanssikeskustaa  Johanneksenkirkon tornista.
Trebícin Pyhän Prokopiuksen basilika sekä vanha synagoga ja juutalainen hautausmaa.

KUVA
Johannes Nepomukilaisen pyhiinvaelluskirkko Ždár nad Sázavoussa.
Vaikeasti löydettävä Holašovicen kylä oli lähes turistityhjä. Kaikki näyttivätkin olevan Ceský Krumlovin linnakaupungissa Itävallan rajalla.

Pikkukaupunkien jälkeen oli vuorossa Holašovicen kylä, jonka valintaa maailmanperintöluetteloon on perusteltu kahden kansanomaisen rakennustyylin onnistuneella fuusiolla ja sillä, että se on loistava esimerkki hyvin säilyneestä keskieurooppalaisesta maalaiskylästä.
Viimeinen kohteemmeTšekissä oli Itävallan rajan tuntumassa oleva Ceský Krumlov, viehättävä pikkukaupunki, jonka vanha kaupunki kirkkoineen kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kaupungin ainoat miinuspisteet tulevat liiallisista turistimassoista
.


Itävaltaa ja Sveitsiä, välillä Italiaa ja Liechtensteiniakin

Itävallan kahdeksasta maailmanperintökohteesta osui matkallemme kaksi. Ensimmäinen kohde oli Hallstattin kylä Salzkammergutin matkailualueella, joka Dachsteinin vuoristoalueen kanssa muodostaa yhteiskohteen.
Toinen kohde oli Salzburglandin pääkaupungin Salzburgin historiallinen keskusta, joka nyt päivitettiin viime vuosituhannelta nykyaikaan. Barokkikaupunki tunnetaan ennen kaikkea Mozartin synnyinkaupunkina, jonka tunnettu tuote on
Mozartkugel -suklaakonvehdit. Kaupunkikuvaa hallitsee kukkulalla oleva keskiaikainen linna. Turistijoukot parveilivat Mozartin synnyintalon edustalla.

KUVA
Hallstatt Dachsteinin
vuoristossa Salzkammergutissa.
Salzburgin linna kaupungin yllä. Barokkikaupunki  tunnetaan myös Getreidegassen kylteistä.
    

Tirolin pääkaupungin Innsbruckin kuva-arkisto kaipasi myös päivitystä runsaan vuosikymmenen takaa. Keskiaikainen vanha kaupunki kävelykatuineen on viehättävä turistimagneettinaan kaupungin tunnukseksi tullut kultainen katos. Kaupunkia ympäröivät mahtavat Alppien huiput eivät päässeet oikeuksiinsa pilvisessä, osin sateisessa säässä.
Kuvattavaa riitti matkan varrella myös niin Tirolin kuin muidenkin Alppiseutujen maalauksellisissa pikkukylissä.

KUVA
Tiroli
Innsbruckin Maria-Theresien-Strasse ja Annasäule sekä Kultainen katos.  
Gasthof Strass Im Zillertalissa ja Naudersin alppikylä
.

Tässä vaiheessa matka suuntautui hetkeksi Italian Etelä-Tiroliin. Tälle osuudelle ei osunut maailmanperintökohteita, vaikka Italialla onkin niitä enemmän kuin millään muulla maalla (47). Alppien mahtavat maisemat ja vuoristokylät työllistivät silti kameraa. Etelä-Tiroli on autonominen alue, jonka asukkaiden enemmistön äidinkieli on saksa. Sodan jälkeen liittoutuneet hylkäsivät asukkaiden toiveen alueen liittämisestä takaisin Itävaltaan.


KUVA
Etelä-Tiroli  Italia
Lippu kertoo, että ollaan Italian alppimaisemissa.
Glorenzan (paikallisesti Glurnsin) kylä.
Santa Anan kirkontorni Lago di Resiassa  (Reschenseessä) Curonissa (Graunissa)

Sveitsissä UNESCOn maailmanperintökohteita on kymmenen, joista tutustuimme kahteen. St. Johannin benediktiiniluostari Val Müstairissa on tunnettu varhaiskeskiaikaisista maalauksistaan ja sen torni on Alppien alueen vanhin kirkollinen rakennus. Kylä sijaitsee Graubündenin retoromaniankielisellä alueella. Tämän jälkeen muuttuivat niin kuvakulmat kuin vuodenaikakin. Talvinen Flüelapass, 2 383 m, oli matkan konkreettinen kohokohta.

KUVA
Sveitsi
St. Johannin benediktiiniluostari Val Müstairissa on tunnettu maalauksistaan. Keskellä Kaarle Suuri.
Talviurheilukeskus Davos kesäasussa.

KUVA
Sveitsin Alpit
Talvinen Flüelapass, 2 383 m, oli matkan konkreettinen kohokohta
.

Seuraavaksi suunniteltu kohde oli Sveitsin Alppien Sardonan alue ( Sveitsin tektoninen areena) . Matka jatkui serpentiiniteitä yli kahden kilometrin korkeudessa olevien solien kautta. Kun olimme ylittäneet 2,3 kilometrin korkeuden, alkoi lumisade. Diesel-Multivanimme kävi jo suorituskykynsä äärirajoilla. Yöksi laskeuduimme talviurheilukeskus Davosiin (sekin yli 1,5 kilometrissä) ja harkitsimme jatkoa uudelleen. Tiet suunniteltuun kohteeseen tuntuivat käyvän yhä hankalammiksi, joten jätimme matkan ainoaksi UNESCOn luontokohteeksi ajatellun alueen väliin.

Uusi reitti vei Liechtensteinin ruhtinaskunnan kautta. Itsenäinen pikkumaa on käytännössä kuin yksi Sveitsin kantoneista. Pääkaupunki Vaduzin keskustaan oli ilmestynyt kaksi vähemmän kaunista rakennusta, uusi parlamenttitalo ja musta laatikkomainen taidemuseo. Tie vei vielä Itävallan Vorarlbergin kautta. Sen Feldkirchissä kannatti kuvauspäivitysten lisäksi tankata ja täydentää ruokavarastoja ennen paluuta kalliiseen Sveitsiin.

KUVA
Liechstenstein
Rajakylä Balzersin linna ja kirkko.
Liechtensteinin uusi parlamenttitalo sopii huonosti Vaduzin vanhaan kaupunkikuvaan.
Itävalta
Paluu Sveitsiin tapahtui Itävallan kautta. Feldkirchin Marktplatz on tyypillisen keskieurooppalainen.


Sveitsin Sankt Gallen on oman kantoninsa pääkaupunki. Sen  UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva luostari oli vuosisatojen ajan yksi Euroopan tärkeimmistä benediktiiniluostareista. Luostarissa on yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kirjastoista. Kuvaaminen kirjastossa oli kiellettyä
.


KUVA
Sveitsi
St. Gallen
St. Gallenin benediktiiniluostari barokkikatedraaleineen sijaitsee keskellä vanhaa kaupunkia, jota matkailijatkin näyttävät tutkivan.
Bodensee
Kylämaisemaa Bodenjärvelle Sveitsin puolelta.


Saksan halki lännestä itään


Sveitsistä siirryimme Bodenjärven rantaa Saksan puolelle Baden-Württembergiin. Saksalla on UNESCOn maailmanperintökohteita neljänneksi eniten Euroopassa (36). Reichenaun luostarisaaren luostari ja kaksi muuta romaanista kirkkoa Bodenjärvellä muodostavat yhdessä näistä yhden.

KUVA
Saksa
Reichenaun luostarisaari 
Bodenjärven saaren romaaniset UNESCO-kirkot.
Luostarin kirkko on nimetty Marialle ja Markukselle,  sitten Pietarin ja Paavalin omima tuplatorninen ja seinämaalauksistaan tunnettu Pyhän Yrjänän kirkko.

Saksan seuraavakin UNESCO-kohde oli luostari. Maulbronnin luostari
kuuluu parhaiten säilyneisiin sisterssiläisluostareihin Euroopassa. Itse luostari oli osin tellingeissä niin sisältä kuin ulkoakin. Sen ympärille syntynyt linnoitettu vanha kaupunki oli varsin kuvauksellinen. Paljon ei teema muuttunut seuraavankaan kohteen suhteen, joka oli Speyerin tuomiokirkko Rheinland-Pfalzissa. Kirkko on yksi parhaimmista puhtaan romaanisen arkkitehtuurin edustajista, osin tellingeissä sekin.


KUVA
Maulbronnin luostarin vanhaa kaupunkia ja luostarin ovi.                        
Speyerin katedraali ja sille johtava Maximilianstrasse.

Matka jatkui Hesseniin jo tutuksi tulleessa luostarihengessä. Lorschin luostari oli yksi Frankkien valtakunnan kuuluisimpia luostareita. Raunioituneenakin se on Saksan merkittävimpiä esiromaanisia rakennuksia. UNESCOn maailmanperintöluetteloon se on päässyt lähinnä hyvin säilyneen porttinsa ansiosta. Luostarin molemmat jäljellä olevat rakennukset olivat tiiviisti rakennustelineiden peitossa.

Tämän jälkeen UNESCO-teema muuttui maallisemmaksi. Messelin kaivoksesta Frankfurtin lähellä on louhittu bitumiliusketta, mutta tunnetuksi se tuli 50 miljoonaa vuotta vanhoista fossiililöydöistään, jotka ovat lisäksi erittäin hyvin säilyneitä.

KUVA
Lorschin luostari sijaitsee keskellä kaupunkia. Sen 800-luvun portin kuuluisa ornamentiikka pilkistää rakennuspressujen alta. Vanhinkin luostari on kuitenkin eilistä nuorempi Messelin kaivoksen 50 miljoona vuotta vanhojen eoseenikauden fossiilien rinnalla.

Seuraava maailmanperintökohde edustaa sekä maallista että kirkollista valtaa. Brühlissä Nordrhein-Westfalenissa sijaitsevan Augustusburgin rokokoolinnan ja sen metsästyslinnan Falkenlustin rakennutti Kölnin vaaliruhtinas ja piispa. Linnoissa sisällä oli kuvaaminen kielletty. Augustusburgin linnaa ympäröi kuvauksellinen ranskalainen puutarha.

KUVA
Brühl
Augustusburgin ja Falkenlustin rokokoolinnat sekä ranskalainen puutarha.

Suun nitelmissa oli seuraavaksi kaksi Nordrhein-Westfalenin tuomiokirkkoa, Aachenissa ja Kölnissä. Matka-aika alkoi kuitenkin käydä vähiin ja listaa piti karsia. Koska Kölnin tuomiokirkon kuvauksesta oli kulunut vasta muutama vuosi, jätettiin se väliin ja valittiin Aachenin katedraali, jonka viime kuvaukset olivat 80-luvulta. Saksan tämänvuotisten kohteidemme tapaan sekin oli osittain tellinkien peitossa, mikä haittasi niin sisä- kuin ulkokuvauksia .

KUVA
Aachen.
Aachenin katedraali ympäristöineen ja yksityiskohtineen.

Essen on Ruhrin alueen toiseksi suurin kaupunki, jonka tunnetuin nähtävyys on Alfred Kruppin rakennuttama Zollvereinin hiilikaivosalue. Se on mm Bauhaus-arkkitehtuurinsa ansiosta valittu UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Kaupungissa on myös Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo.

KUVA
Essen  Ruhrin alue
Essenin Kettwiger Strasse.
Essenin keskusta ei ole Saksan kauneimpia. Ruhrin saastuttavia tehtaanpiippuja.
Zollvereinin museoitu hiilikaivosalue.

Zo llvereinin museoitu hiilikaivos ei enää saastuta ilmaa Ruhrin alueen edelleen täyttävien tehtaanpiippujen tavoin. Tuntuukin huonolta pilalta alueen kaupunkien myös ulkomaisilta autoilta vaatima saasteettomuustarra, jonka saksalaisen byrokratian tavoin voi myöntää vain saksalainen katsastaja ja viranomainen. Henkilöautoliikenne aiheuttaa vain 5 % (ulkomaiset henkilöautot 0,0 %) Saksan pienhiukkaspäästöistä teollisuuden ja voimaloiden saastuttaessa eniten, joten ympäristötoimenpiteiden pitäisi asiantuntijoiden mukaan kohdistua niihin.

Läntisestä Saksasta oli jo aika jatkaa itään, aluksi Ala-Saksiin. Ensimmäinen kuvaustauko pidettiin pillipiiparistaan tunnetussa Hamelnissa, jonka idyllistä vanhaa kaupunkia kuvattiin myös kirkontornista.

KUVA

Hamelnin myyntimenestys on edelleen rotanmyrkky, mutta pillipiiparillekin riittää johdateltavia.
Hildesheimin katedraalin tuhatvuotinen ruusuköynnös ja Mikaelinkirkon juuri saneerattua harmonistasisustaa.


UNESCOn maailmanperintökohteita löytyi sitten Hildesheimista, jonka tuomiokirkko ja Mikaelinkirkko ovat päässeet listalle jälleen kerran puhtaan romaanisen tyylinsä vuoksi. Kaupungin raatihuone on yksi Saksan vanhimmista. Kirkkojen suhteen jatkui sama uudistusbuumi kuin aikaisemmissakin kirkollisissa kohteissa. Katedraali oli remontissa lähes koko sisäosaltaan, vain tuhatvuotista ruusuköynnöstä kirkon sisäpihalla pääsi kuvaamaan. Mikaelin kirkon saneeraus oli onneksi jo pidemmällä. Sisätilat olivat jo valmiit ja rakennustellinkejä oli vain osassa ulkoseinää.

Harz-vuoristo kulki sodan jälkeen Saksojen rajalinjalla. Lännen mielenkiintoisin kohde oli jo silloin Goslarin kaupunki, joka nykyään kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon yhdessä sen laidalla sijaitsevien Rammelsbergin kaivosten kanssa. Alueella kaivettiin malmia yli 1000 vuoden
ajan.

KUVA

Goslar Harz
Goslarin vanha kaupunki ja Rammelsbergin kaivosmuseo jakavat kaupungin saaman UNESCO-statuksen. Lisääntymyt turismi näyttää työllistävän myös Harzin noitia.

Ala-Saksista matka jatkui Itä-Saksan Saksi-Anhaltiin. Siellä sijaitsevat Harzin maalaukselliset kaupungit Wernigerode ja Quedlinburg, joka niin ikään on maailmanperintökohde.

KUVA
Harzin helmet Itä-Saksassa
Quedlinburg ja Wernigerode.
Harzin vuoristo- ja metsämaisemaa Saksi-Anhaltissa.

Harz jatkuu idässä Eislebeniin saakka. Tämä ja toinen Luther-kaupunki Wittenberg muodostavat yhdessä UNESCO-kohteen liittyen Lutherin muistopaikkoihin. Ajan alkaessa loppua valitsimme ennen käymättömän Eislebenin, jossa Luther sekä syntyi että kuoli.

KUVA
Lutherstadt Eisleben Saksi-Anhaltissa ja Lyypekin vanha kaupunki Schleswig-Holsteinissa
Lutherin synnyintalo ja kastekirkko Eislebenissä.
Ydinvoimasta luopuvassa Saksassa pellot täyttyvät vähitellen tuulivoimaloista.
Lyypekin panoraamaa Petrikirchen tornista on onnistuttu rumentamaan liikerakennuksella, joka on noussut Hansaliiton pääkaupungin ja UNESCOn maailmanperintökohteen sydämeen  Raatihuoneen
torille.

Itä-Saksasta jouduttiin karsimaan myös muita kohteita paluumatkan jatkuessa pohjoiseen. Viimeinen saksalainen maailmanperintökohteemme oli Hansaliiton pääkaupunki Lyypekki Schleswig-Holsteinissa. Muuten viehättävää kaupunkia oli rumennettu sitten viime käynnin käsittämättömällä liikerakennuksella Raatihuoneen aukion reunalla kaupungin ydinkeskustassa.

Pitkä paluumatka Skandinavian kautta kotiin

 

Suomi sijaitsee suhteellisen kaukana lyhyiden etäisyyksien Keski-Euroopasta. Skandinavian läpiajoon varatut pari päivää tietävät matkan pisimpiä päiväajoja, varsinkin Ruotsin läpiajo. Viimeinen camping-yö vietettiin Tanskan Helsingørissä, sillä Ruotsin leirintäalueet suhtautuvat kielteisesti kansainväliseen leirintäaluekorttiin vaatien kävijältä omaa korttiaan. Helsingørissä on myös UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva Kronborgin renessanssilinna. Linna tunnetaan myös Shakespearen Hamletin tapahtumapaikkana.

Ruotsin ainoa kuvaustauko pidettiin Brahehusilla Vätternin rannalla. Linnanrauniot olivat saksalaiseen tapaan korjaustellingeissä, mutta kylä- ja järvimaiseman kuvauksellisuutta ei voi kiistää.

KUVA
Skandinavia
Kronborgin linna Helsingørissä on yksi varsinaisen Tanskan kolmesta UNESCOn maailmanperintökohteesta. Vätternin kylämaisemaa Ruotsin Grännassa.
Tukholman saariston liikennettä auringon laskun aikaan.

Kilometrejä VW Multivanin mittariin kertyi 24 päivässä 6381.

Leirintä Saksassa ja muissa maissa

 

Saksalaiset ovat Euroopan innokkainta leirintäkansaa. Maan camping-alueet ovat kuitenkin jääneet monessa suhteessa jälkeen muusta Euroopasta. Niistä useimpien suihkut toimivat edelleen samoilla epäkäytännöllisillä ja hankalilla poleteilla kuin 30 vuotta sitten. Missään käyttämällämme noin kymmenellä saksalaisella leirintäalueella ei ollut toimivaa internet-yhteyttä. Missään niistä ei myöskään käynyt maksuna luottokortti.

Matkamme muiden maiden niinikään kymmenkunnassa leirinnässä oli yleensä vapaa (hintaan sisältyvä) suihku, maksuton nettiyhteys ja usein mahdollisuus maksaa luottokortilla.


KUVA
Camping
Matkan hinta-laatusuhteeltaan paras leirintäalue oli Saksan Essenissä. Parantamisen varaa olisi ollut lähinnä alueen matkailuautopaikkojen sijoittelussa. Huonoin suhde taas oli Sveitsin Davosissa, jossa lisäksi alueen ravintolan ylikallis ateria ei ollut mikään kulinaristinen nautinto. Sen sijaan maisemissa ei ollut valittamista.
Itä- ja Keski-Euroopassa auton tuulilasi täyttyy tiemaksutarroista.


Teksti ja kuvat:  Sakari Niemi