Helmipöllön Korufilosofia

Historiaa ja Filosofiaa Helmipöllön taustalla

Niin monia hienoja hetkiä kuin ihmisyyden historiaan mahtuukin (niiden hirveiden hetkien rinnalle) ihailen erityisesti kahta historian ajanjaksoa.

Toinen niistä on antiikin Ateena 500-400 eaa., jolloin ensimmäistä kertaa ihmisyyden historiassa on riittävästi vaurautta vapaa-aikaan, joka mahdollisti lukuisien tieteen ja taiteen lajien kehittymisen. Ensimmäistä kertaa historiassa myös filosofit ja taiteilijat kehittyivät yksilöllisiksi tieteen ja taiteen harjoittajiksi, jotka olivat myös tietoisia tekemisestään ja sen merkityksestä paitsi omalle ajalleen, myös taiteelle yleensä ja useimmat heistä alkoivat jopa ymmärtää, että taide säilyy kauan heidän jälkeensäkin. Tämä kehitys saavutti historiallisesti huippunsa ns. Ateenan kulta-aikana eli Perikleen valtakautena 448-430 eaa., ajanjakso joka päättyi verisesti Peloponnesolaissotiin.

Toinen suuresti ihailemani aika historiassa muistuttaa hämmästyttävästi Ateenan kulta-aikaa, vaikka sai aikansa historiassa vasta lähes 2000 vuotta myöhemmin. Belle Epoque-ajaksi kutsutaan yleensä ajanjaksoa 1890–luvulta ensimmäiseen maailmansotaan. Tänä aikana Euroopassa vallitsi muutamien vuosikymmenten rauha ja eri alojen voimakas kehitysjakso. Teollistuminen tuotti hämmästyttäviä keksintöjä aina auton moottoreista valokuvaukseen. Lääketiede löysi parannuskeinoja tauteihin, joihin sairastuneet olivat aiemmin kuolleet. Keksintöjen ja nousukauden vauraus näkyi väistämättä myös taiteen ja kulttuurin saralla. Art Nouveau-taidesuunta syntyi rikkomaan taiteen aiempaa rajoittuneisuutta vapaudellaan niin muodon suhteen kuin poliittisten ja uskonnollisten sitoumusten suhteen. Belle Epoque-aikana (jota Suomessa edusti lähinnä kansallisromanttinen aika) kehitys oli voimallista niin maalaustaiteessa, arkkitehtuurissa, sisustuksessa, muodin maailmassa, korutaiteessa kuin kirjallisuudessakin. Suomessa Tulenkantajat edustivat tämän kulttuurillisen kehityksen kärkeä. Kun eri taiteen alojen edustajat kävivät tiivistä kanssakäymistä ajatuksien ja päämäärien suhteen, heidän edustamansa yksittäiset taiteenlajit kehittyivät nopeasti uusiin suuntiin ja muotoihin. Vaikka Tulenkantajat oli enemmän aatteellinen yhteenliittymä kuin varsinainen taiteellinen koulukunta, suomalainen maalaustaide, musiikki, arkkitehtuuri, kirjallisuus ja muotoilu hyötyivät yhteistyöstä ja kukoistivat 1900-luvun alkuvuosina ennennäkemättömällä tavalla.
Englannissa pre-raphaeliittinen koulukunta uudisti maalaustaidetta jo 1850-luvulta alkaen ja manner-eurooppalaiset vastasivat kehittämällä fauvismin, kubismin ja impressionismin. Kansat kohtasivat Maailmannäyttelyissä, joissa kilvoiteltiin sotatantereen sijasta kulttuurin ja taiteen kehittymisellä. Pariisin kuuluisaan Maailmannäyttelyyn vievät taiteteoksiaan esille niin Akseli Gallen-Kallela kuin Gustav Klimtin "vaimo" Emily Flöge (lahjakas vaatesuunnittelija). Eurooppa kohtasi ja yhtyi taiteen voittoon hajotakseen taas sotiin ja julmuuksiin, jotka sulkivat rajat ja kuihduttivat henkiset saavutuksen vuosikymmeniksi.

Ihmisyys Jumaluutena

Näiden aikakausien henki taiteessa ja kulttuurissa on aina kiinnostanut minua kiihkeydellään. Nämä aikakaudet ovat aina myös antaneet minulle uskoa ihmisyyteen, vaikkakin tätä ajattelua lienee tarpeen avata hieman.

En luonnollisestikaan luo vuosisadan vaihteesta minkäänlaista Shangri La:ta tai ihaile aikaa ilman kriittisyyttä. Art Nouveaun maailma oli kulttuurin ulkopuolella luonnollisesti yhtä raadollinen kuin ihmisyyden historia yleensäkin. Se oli varhaisteollinen riistoyhteiskunta, joka sorti työläisiä epäinhimillisillä työoloilla jotka johtivat moniin konflikteihin, joissa työväestö myöhemmin nousi riistäjiään vastaan ja joista työväenliikkeen historia on syystä ylpeä. Ja vaikka Belle Epoque-aika muutamista voimakkaista naishahmoistaan huolimatta yleensä kuitenkin sorti naisen joko hellan ja nyrkin väliin, synnytyskoneeksi kotiin tai orjuuttavaan alipalkattuun tehdastyöhön. Ei, muoto ja kauneus saattoivat kehittyä tässä ajassa ja tientynlainen suvaitsevaisuuden alku saattoi kulttuurin vapautumisen suhteen olla näkyvissä, mutta yhteiskunta eli kiinteästi omassa ajassaan, eikä sitä pidä koskaan unohtaa historiaa tulkitessaan.

Yksi avain tämän ajan tärkeyteen taiteelle lienee Friedrich Wilhelm Nietzschen (1844-1900) esiintuoma ajatus Jumalan kuolemasta. Jokin (taiteilevassa) ihmisessä oli muuttunut. Uskallus ensimmäistä kertaa historiassa nostaa ihminen itse jumalaksi. Taiteilijalle tämä ajatus merkitsee vapautta ilmaisuun, jota meidän aikamme pitää itsestäänselvyytenä, joskin se on historiassa ollut kaikkea muuta.
Tätä asiaa olivat pohtineet jo antiikin Ateenassa mm. kuorolyyrikot Pindaros ja Bacchylides. He itse olivat taiteilijoina ylentäneet itsensä, juuri heidän laulunsa olivat juuri ne, joita jumaluudet halusivat ts. he olivat jumaluuksia jumaluuksien rinnalla. He pyrkivät ensimmäistä kertaa historiassa vapauttamaan taiteen omaksi arvokseen, jossa taiteilija on jumala omalle luomistyölleen. Ihminen pohti ensimmäistä kertaa ihmisyyden historiassa taiteen vapauden merkitystä. Kuorolyyrikot sitäpaitsi ymmärsivät ensimmäisinä, että taide ei ole kertakäyttöhyödyke ja että heidän henkilönsä ja luomisen sanoma saattaa säilyä hyvinkin pitkän ajan taiteen avulla.
Taiteen vapaus ei luonnollisesti toteutunut kuorolyyrikoiden yhteiskunnassa, niinkuin se ei toteutunut vuosituhansiin, eikä aina nykypäivänäkään , mutta teollistumisen ajan uusi taide antoi tulenkantajilleen mahdollisuuden suurempaan.
No, ei sen täysin haudanvakavaa tarvitse olla ...

Miranda ja Houkutus

Art Nouveaun taiteilijat saivat ensimmäistä kertaa (ns. länsimaisessa) yhteiskunnassa mahdollisuuden luoda taidetta ilman uskonnon kuristuspantaa. Luonnollisesti tätä oli harrastettu kautta maailman sivu, mutta puhun nyt yhteiskunnallisesti hyväksyttävästä ja tunnustetusta taiteesta, joka on tunnustuksellisesti voitu luoda ilman uskontoa.

Pre-raphaeliitit varmasti kunnioittivat uusklassismin perinteitä, mutta itse näen heidän aihevalinnoissaan uudenlaisen paluun Kreikkaan. Klassiset aiheet muuntuivat uskonnon paineen helpottaessa, heräsivät henkiin suorastaan. Esimerkiksi Ikaros Draperin maalauksessa (kts. kuvagalleria) on mielestäni jopa rienaava näkemys Jeesuksesta ristillä. Haavoittunut raavas mies kuolemassa puolialastomien nymfien (enkelien) keskelle. Jotenkin Ikaros on enemmän antiikin kuva itsestään, kuin myöhäisen uusklassismin koulukuntateos. Mielestäni tästä syystä Ikaros nousee taulussa uudestaan lentoon!

Waterhousen naiset taas ovat usein maalauksissa yksin, voimakkaina itsenäisinä hahmoina aktiivisessa toiminnassa tai kuten Miranda (kts. alla) havainnoimassa, ajattelemassa. Ehkäpä jopa tekemässä ratkaisua, kuten teoksen lisänimi (Houkutus) vihjaa. Nainen, joka saattaisi tehdä vaikkapa itsemurhan oli taiteessa voimallinen pamfletti naisen itsensämäärämiseen. Miranda on minulle antiikin nainen katselemassa Salamiin taistelua ja jumalatar itsessään.


Waterhousen "Miranda - Houkutus" maalaus vuodelta 1916 enteilee jo art nouveaun viimeisiä vuosia ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Taide ja tehtävä

Näissä esimerkeissä toivoakseni ilmenee syitä miksi toimin taiteen parissa. Minulle taiteessa on kysymys uuden luomisen ohella säilyttämisestä, mukana kantamisesta tai jopa suojelemisesta. Näen voimakkaasti, että taiteella on ihmisyyden nykyisessä tyhjän egoistisessa raakalaisuudessa tarve ja velvollisuus nimenomaan säilyttämiseen ja suojeluun. Voin ymmärtää kissantappovideot ja räikeät pedofiilikohtaukset (joskus) tärkeiksi herättäjiksi yhteiskunnassa, tästä ei suoranaisesti ole kysymys. Sen sijaan oman itsetehostuksen johdosta taidetta ei mielestäni saa käyttää tarkoitushakuiseen tappamiseen, alistamiseen tai nöyryytykseen. Taiteella pitää mielestäni olla puhdas tarkoitusperä, sen täytyy suojella ihmisyyttä ja heikompia, jotka eivät itse kykene sitä tekemään. Voitte, hyvät ja harvat lukijat, nähdä mielipiteissäni yltiöromanttisen idelistin, joka tavallaan kieltää taiteelta kehityksen, mutta pystyn vain esittämään yhden vastakysymyksen. Ellei taide tee sitä, kuka tai mikä sen tekee?
(Mmmm...) Idalistin tunnustus: joskushan muoto voi olla kissanristiäisiä ...

Jälkinäytös

Näiden taideteosten henkeen syntyvät Helmipöllön korut. Älköön yksikään sielu ymmärtäkö, että nostan oman korutaiteeni milläänlailla maailmantaiteen merkkiteosten joukkoon. Taide ja aika toimivat innoituksenani, eikä näin syntynyt koru ole koskaan vain pelkkä koru, vaan sillä on suuri kunnia kantaa mukanaan pientä häivähdystä tästä historiasta ja tästä taiteesta. Olen ylpeä itsestäni, jos koruni kykenevät kuljettamaan edes pienen pisaran tätä filosofiaa mukanaan. Enempää ei yksi koruseppä voisi toivoa.

Tai ehkäpä sittenkin ... Istuessani joitakin kesiä sitten Fiskarsin torilla sijaitsevassa myyntikojussani kauniin aurinkoisena päivän koin eräänlaisen elämyksen, jonka tahtoisin vielä jakaa kanssanne. Koska asiakkaita oli kovin harvakseltaan, otin pihdit ja langat esiin ja tein töitäni ajatuksissani. Pieni tyttö, joka oli eksynyt vanhemmistaan tuli kojulleni katselemaan töitäni. En osaa sanoa näkikö hän jotain ilmeestäni, mutta hän kysyi minulta "Oletko sinä onnellinen?". En usko, että olen elämässäni koskaan jäänyt niin täysin sanattomaksi. Sain sentään sanottua viimein, että "Olen".


Mikäli haluat jatkaa filosofista keskustelua historiasta, taiteesta, Waterhousesta tai mistä tahansa aiheeseen liittyvästä, minulle olisi suuri kunnia jatkaa aiheesta kanssasi! Ota toki yhteyttä sivujeni kautta.

t.Kirsi/Helmipöllö

Pöllörintakoru vuosisadan vaihteesta.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

27.04 | 12:43

Jkl:ssä ostamani sydän roikkuu nyt mieheni kaulassa todistamassa rakkautta jota on kestänyt jo pitkään <3olet ansainnut mitä syvimmän kunnioitukseni työlläsi.

...
24.04 | 14:02

Saako tuota mallia vielä ostaa? Mikä hinta?

...
13.07 | 15:13

Ostin Hercule - korvikset ja selaillessani näitä ihastun...upeita koruja/ tarinoita niissä! Laitan tänään korut kyläilemään mennessäni... :)

...
26.07 | 15:35

Ostin fiskarsin antiikkimarkkinoilla sinulta Hercule Poirot-korun, ja kuten arvelinkin - loistava keskustelunaloittaja! Pakko saada toinen erilainen,selaamaan->

...
Tykkäät tästä sivusta