Kuuman kesän kukkia.

Kevätmietteitä.

Kun talven aika on jo taaksejäänyt ja kukkamaat kuivuvat ja paljastuvat roskien alta, innostuu niiden hoitaja taas rapsuttamaan ja suunnittelemaan uutta kukkaloistoa. Tänä kesänä kaikki onnistuu! Sadetta ja poutaa tulee sopivasti. Tuhohyönteiset eivät meidän pihalle ja puutarhaan osaa. Ei tule härmää, eikä muitakaan kasvitauteja.  Aina ei kaikki niin käy, kun toivotaan, mutta epäonnistumisista emme vielä tiedä. Ensimmäiset sinivuokot ja skillat nousevat maasta, niin kuin ennenkin. Sieltä ne tulevat uskollisesti muutkin. Kevät on toiveita täynnä.

Joka kevät ne tulevat! Luulen, että tässä blogissa on jo monta tällaista kuvaa, mutta tämä on varmasti tämänkeväinen.
Juhannukseen oli vielä aikaa, mutta nimikkoruusunsa kukki jo kera suviruusujen.
Omenapuun alla kasvoi jalokiurunkannuksia. Kun ne ovat kukkineet ja kuihtuneet, niin pian häviävät lehdetkin. Sitten ne ovat piilossa mullan alla seuraavaan kevääseen.
Neitoperhonen on herännyt talvikolostaan ja huomannut kirkkaana kukkivan vuohenjuuren.
Ruusu Henry Hudson kukkii koko kesän. Tänä kesänä se piti pienen tauon, kun tuli jo ruusuillekin liian pitkä hellekausi.
Hansa Land kukkii kirkkaanpunaisena ja tekee kukkiansa pitkin kesää.Liian kuumasti aurinko paahtoi, kukat kuihtuivat nopeasti.
Luonnonkukat eivät tuntuneet helteistä kärsivän. Karhunputken kukinto on mielestäni yksi luonnon suurista ihmeistä. Se ei sateistakaan kärsi ja seisoo ryhdikkäästi tuulessakin. Talveksikin jää törröttämään ja olisi kaunis silloinkin, jos saisimme oikean talven vielä joskus tännekin.
Auroda on keltainen ruusuni.
Towe Jansson hehkuu punaisena.
Akileijat olivat niitä kasveja, jotka tuntuivat kuumasta kesästä tykkäävän kurjenkellojen, keltasauramoiden ja muiden luonnonkasvien ohella. Tässä kuvassa on jaloakileija. Ahkerasti kukkivat lehtoakileijat myös.
Pikkuinen varjorikko Aurea on suloinen kirjavine lehtineen ja pienine punavalkoisine kukkineen.
Sain jo viisi kesää sitten kolme pionia lahjaksi. Ne kaksi muuta ovat joka kesä kukkineet, mutta tämä valkea näytti kauniit kukkansa vasta nyt. Luulin jo, että olen sen liian syvälle istuttanut, mutta se taitaa olla vain vähän oikukas.
Tässäkin kuvassa kukkii Hansa Land ja takana näkyy Mustialan, Jens Munk ja Sointupensaat.
Jens Munk-ruusun kukka.
Omat ihmeelliset kukkahuiskunsa kasvattaa töyhtöangervokin. Kyllä on luonto monipuolinen. On kuin pientä ketjusilmukkarimpsua virkkaisi ja siitä kokoaisi töyhtönsä.
Kaunokainen, Bellis, kukki lähes koko kesän. Tässä sillä on lemmikeita seuranaan.
Ruusumaan reunaan kylvin kesäkukkien siemeniä. Ne menestyivät helteessä hyvin, kun jaksoin kastella. Tässä kukkivat unikot ja zinniat.
Kesämalvikki on kiitollinen kukkija. Vielä nyt, kun tätä kirjoitan lokakuussa, hallaöiden jälkeen, se siellä pikkuisen kukkii.
Rusopäivänlilja on syyskesän kukkija. Päivän vain kukka kestää, mutta uusia tulee pitkän aikaa.
Ei kesää ilman kultapalloja.
Eikä syyshehkuja, daalioita, joriineja. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Sointuruusu kukkii vielä muutamin kukin nyt lokakuussakin. 14/10 -21
Tämä ei ihan oikea kukkainen ole ja niittykin on kulottunut keto, jollainen se viimekesänä pikän aikaa oli. Ei hänestä paljoa apua ollut, mutta seurana oli, kun kukkapenkkejäni tongin. Meidän Viiru.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

22.05 | 22:50

Tämä "Metsässä tuulee" on yksi lempirunoistani. Kertoo kevään tulosta niin ihanasti.

...
22.05 | 22:50

Meiltä jo viimeisetkin lumet häipyivät, mutta vielä on kylmiä tuulia.

...
22.05 | 22:48

Pian ne sinne varmasti tulevat ja sitten kevätkin teille taas kohisten. Ihanaa kevätaikaa sinulle Aimarii!

...
22.05 | 22:38

Tämä "Metsässä tuulee" on yksi lempirunoistani. Kertoo kevään tulosta niin ihanasti.

...
Tykkäät tästä sivusta