Laatokan laineilla ja Äänisen aalloilla.

Auringonlasku Äänisjärvellä.
Näkymä Niikkalanlahden Öljymäeltä Laatokalle.

Minulla ja naapurin Riittalla oli aikainen herätys helluntaina 9/6 -19. Olimme lomalle lähdössä. Jo kuudelta odotimme Salon Piihovin pihalla bussia, joka sitten heti tulikin. Porista saakka se oli lähtenyt ja muutamia matkalaisia oli jo kyydissään. Liityimme mukaan ja sitten matka jatkui melkein yhtä kyytiä Pietariin asti. Vain Lohjalle ja Helsinkiin poikkesimme muutaman matkalaisen hakemaan. Tullissa kului muutama tovi. Ilta oli jo tulossa, kun Pietarin kaupunkiin ehdimme. Tämä oli minun ensimmäinen matkani itänaapuriin. Viiden miljoonan asukkaan kaupunki pisti miettimään. Kuin melkein kaikki suomalaiset koottaisiin samaan paikkaan. En oikein tykännyt. Moottoritie kulki kuin jossakin torvessa korkealla. Alla ja ympärillä korkeita ja leveitä taloja. Oikein tuli huoli asukkaista, mitenkä kotinsa löytävät niistä kivikolosseista. No, kaipa he löytävät! Loppumatkan katu kulki pitkin Nevan vartta. 74 kilometriä pitkä Nevajoki kulkee 32 km Pietarin kaupungin alueella. Sen varrella Utvika Zavodin satamassa odotti M/s Yurij Andropov, laiva, johon nousimme. Olimme suomalaisia kaikki. Toiset samoin busseilla tuotu Suomen eri puolilta. Saimme lähtömaljat aurinkokannella ja hurraten lähdimme pitkin Nevajokea kohti Laatokkaa, Euroopan suurinta järveä. Saimme ja söimme maistuvan illallisen. Nälkä jo olikin. Laivan päällystö ja risteilyhenkilökunta esittäytyivät tervetulotilaisuudessa.

Kaikki 200 matkustajaa kutsuttiin aurinkokannelle, jossa meille näytettiin, miten pelastusliivit puetaan. Sen jälkeen meidän piti mennä hytteihimme, etsiä liivi sängyn alta ja pukea päällemme. Jotenkin se onnistui. Seisoimme liivi päällä käytävällä, kun sitten tarkastajat kävivät katsomassa, olimmeko onnistuneet. Vähän epäilen, miten kävisi tosi tilanteessa. Laatokka on iso kuin meri ja niin on Ääninenkin, joskus hyvin myrskyiset. Meille ne näyttivät koko matkan ajan vain tyynen pintansa. Meidän hyttimme oli neljännellä kannella. Sen ikkunasta oli kiva katsella. Puolenyön jälkeen laiva ohitti Nevan suussa sijaitsevan Pähkinälinnan ja tulimme Laatokalle. Oli yö, mutta emmehän me malttaneet nukkumaan mennä. Ikkunasta katselimme ulos ulapalle, jolta ei kaikin ajoin rantaa näkynyt. Aamuyöllä torkuimme pari tuntia ja kun heräsimme, oli laiva ehtinyt Valamon saariston Niikkalanlahteen.

 

 

Opas esittelee meille Niikkalanlahden kirkkoa.

 

Maanantaina tutustuimme Valamoon. Laiva jäi Niikkalanlahden laituriin, sillä se oli liian iso luostarin laituriin. Sinne menimme pienemmällä aluksella. Koska meitä oli niin paljon, meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä lähti heti luostarisaarelle. Meidän ryhmällemme oli ensin risteilyisäntä Jyrki Härkösen luento Valamon luostarista ja sen jälkeen tutustumiskierros Niikkalanlahteen oppaan mukana. Oppaina toimivat nuoret tytöt ja pojat täällä,niin kuin muissakin kohteissa, joissa kiertelimme. He ovat täkäläisiä suomen kielen opiskelijoita. Aika reipasta meno noiden nuorten perässä oli. Aikataulu oli tiukka. Iltapäivällä oli meidän vuoromme käydä Valamon luostarissa. Se lyhyempi laivamatka Niikkalanlahdesta oli mukava. Valamon saaristo käsittää useita pieniä saaria. Luostarin kiiltävät kupolit näkyivät hienosti saarta lähestyttäessä. Itse saarella luostarin kirkko jäikin muiden rakennusten väliin, vaikka korkeimmalla paikalla olikin. Luonto oli kaunis. "Valamonruusuja" en nähnyt. Ehkä niitä oli, mutta eivät ne vielä silloin kotonakaan kukkineet. Emme me olleet ainoita turisteja. Siellä taisi olla ihmisiä joka puolelta maailmaa! Kun laiva ehti satamaan, oli laiturin edessä jo neljä ennestään. Yksi niistä museolaiva, joka kai seisoo siinä aina. Ne oli ajettu rinnakkain, oviaukot kohdakkain. Kuljimme sitten laiturille neljän laivan läpi. Erikoinen kokemus oli sekin! Päivä kului Valamossa. Palasimme Niikkalanlahteen ja "omaan" laivaamme, joka lähti yötä myöten takaisin. Illallisen jälkeen oli konsertti. Arja Koriseva ja Hannu Lehtonen lauloivat ja heitä säesti Minna Lintukangas. "Tangoa ja tunnelmaa Laatokan ja Äänisen aalloilla." Monta kaunista laulua.Loppuyö kului taas ihaillessa laajaa Laatokkaa. Vähän jo nukuimmekin. Pienet aallot keinuttivat meitä uneen. Aamuksi olimmekin ehtineet jo Syvärijoen suulle.

Valamon luostari. Kristuksen kirkastumisen katedraali.
Syvärijoen rantataloja.
Tässä odotellaan veden nousua Svirstroin sululla. Tämä "vesihissi" nosti meitä 12m.

Tiistaina laivamme kapteeni vei meitä leveää ja 224 km pitkää Syvärijokea pitkin kohti Äänisjärveä, Euroopan toiseksi suurinta. Syväriin laskee useita, yli 200 km pitkiä sivujokia. Virta on voimakas ja matka mennessä "ylämäkeä". Äänisen vesi laskee Syväriä pitkin Laatokkaan. Mahtava joki oli minulle yllätys. Olin kuvitellut sen paljon pienemmäksi kai siksi, että on kerrottu Suomen sotilaiden perääntyessään uineen sen yli. Jo keisari Pietari Suuri aikanaan ymmärsi joen merkityksen. Hän perusti suuren telakan, jossa rakennettiin laivoja. Syväriä pitkin hän suunnitteli reitin Volgalta Suomenlahteen ja sai näin Venäjälle yhteyden merelle. Telakan ympärille muodostui Lotinanpellon kaupunki.Syvärinjoessa on kaksi voimalaitosta ja sulkua. Svirstroi, Syvärinkylä sijaitsee n. 14 km Lotinanpellosta. Siellä on niistä vanhempi ,1933 tehty, jonka sulku nostaa laivoja 12 m. Podporozeen, Koskenalaan on 1951 rakennettu toinen voimalaitos sulkuineen. Nostoa siinä on 15 m. Tänne Pietari Suuri kutsui hollantilaisia luotseja opettamaan venäläisiä navigoimaan kiivaassa virrassa. Näiden sulkujen kautta myös meidän laivamme kulki kohti Äänistä. Syvärinkylässä poikkesimme maissa. Se on 900 asukkaan vepsäläiskylä, jossa sai tehdä ostoksia, paikallisten tekemiä käsitöitä.

Svirstroin, Syvärinkylän voimalaitos ja pato näkyvät jo.
M/s Yurij Andropov Syvärinkylän laiturissa.
Syvärinkylässä.

Laivalla risteilyisäntämme pitivät mielenkiintoisia luentoja. Jyrki Härkönen kertoi Syvärinjoesta. Liisa Hämäläinen Pedroskoilaisesta runoilija Anna Ahvatonista ja Arto Tuominen Kremlin kolmesta Vladimirista. Päivä kului Syvärin rantoja ihaillen iltaan ja yöhön. Olimme jo Äänisen aalloilla yöllä. Paljon emme malttaneet nytkään nukkua, kun niitä ihailimme ja kuvasimme .Ajatuksemme viipyivät myös isissämme, jotka näillä rannoilla taistelivat silloin, nyt lähes 80 v. sitten. Minun Toivo-isäni juuri Lotinanpellossa ja Syvärin kaupungissa. Minulle huvimatka, hänelle raskastakin raskaampi sotaretki.

Syvärijoen rannat olivat paljon metsäisiä. Siellä, täällä kyliä taloineen.
Tyttö kehrää värttinällä karjalaistalossa.

Keskiviikon kohteemme oli Äänisjärven Kizin saari. Se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.Vuonna 1960 perustettu Kizin ulkomuseo on Karjalan tasavallan merkittävin turistikohde. Paljon meitä oli nytkin siellä. Laiturissa oli taas monta laivaa vierekkäin. Teimme oppaan johdolla pitkän kierroksen saaren eri kohteissa. Vaikuttavin oli 1722 rakennettu Kristuksen kirkastumisen kirkko. Siinä on 22 kupolia. Kirkko, sekä saaren muutkin puukirkot on rakennettu ilman nauloja.

Saarella oli kauniita, puuleikkauksin koristeltuja karjalaistaloja ja tsasounia.

22-kupolinen, ilman nauloja rakennettu Kristuksen kirkastumisen kirkko on jo näkyvissä polun päässä.
Kirkko on rakennettu v.1722. (Tämä kuva on postikortista. En saanut sitä kokonaan kamerallani kuvattua.)
Petroskoissa olimme kaupunkikierroksella autolla. En voinut kuvia ottaa. Vain tämän "Lenin-sedän" aukiollaan.

 

Saarelta lähdimme jatkamaan matkaa Äänisjärvellä kohti Petroskoin kaupunkia. Laivalla Jyrki Härkönen piti infotilaisuuden Petroskoista. Seurasimme myös Arvo Tuomisen esitelmän "Karjalan kulttuurisia kerrostumia". Petroskoissa olimme kiertoajelulla hyvän oppaan mukana. Minusta se on mielenkiintoinen ja kaunis kaupunki. Suurempi kuin olin luullut, mutta ei liian iso. Se on Karjalan tasavallan pääkaupunki ja perustettu jo 1500-luvulla. Sieltä on vesiyhteys jokien kautta viidelle merelle:Itä-, Vienan-, Barentsin-, Kaspian-, ja Mustallemerelle. Olimme myös konsertissa. Kantele-kansanmusiikkiyhtye esiintyi. He olivat todella taitavia soittajia, laulajia ja tanssijoita. Illalla laiva lähti Petroskoista. Yöllä ihailimme Äänisjärveä kesäyön valossa, jota kasvava kuu vielä lisäsi. Aamuksi olimmekin ehtineet takaisin Syvärille.

 

 

 

 

Äänisjärvi oli uskomattoman tyyni yöllä. Sitä ei väsynyt ihailemasta. Lokit vielä lentelivät laivan ympärillä, mutta enhän niitä onnistunut kuvaan saamaan.
Laiva lähestyy sulkuja jälleen. Olemme menossa Syvärijokea "alamäkeen".
Tuulimylly rannalla Mandrogassa.

Torstai oli viimeinen risteilypäivä. Aamupäivällä Jyrki Härkönen piti kohdeinfon Mandrogista, jonne myöhemmin poikkesimme. Mandroga on v.1996 perustettu kansanperinnekylä Syvärin sivujoen, Mandrogan suussa. Selvisi myös, mitä anekdootit ovat. ( Lyhyt, viihteellinen, liioiteltu, humoristinen.) Vitsejahän ne ja saimme nauraa sydämen pohjasta.

Mandrogin kylässä saimme sashlik-lounaan ulkona suurissa katoksissa. Siellä oli muitakin risteilyaluksia ja niiden matkustajia paljon. (Kaikki muut aamiaiset, lounaat ja illalliset söimme laivassa ja ne olivat herkullisia. Edellisenä päivänä saimme aina valita ruokamme kolmesta vaihtoehdosta.) Ruokailun jälkeen oli aikaa kierrellä kylässä omin päin ja omaan tahtiin, sekä tehdä ostoksia. Siellä oli vanhoja karjalaistaloja, monissa myyntikojuja. Taitavat naiset maalasivat maatuskanukkeja turistien katsellessa.

Soittaja karjalaistalon edustalla. Hyvin soitti! Tyhjensin hänen hattuunsa kopeekkakukkaroni sisällön. Eihän siinä paljon ollut, kun ruplakin oli niin pieni raha.
Syvärin rantakyliä ihailimme jälleen paluumatkallakin.

Iltapäivällä lähdimme Mandrogista kohti Laatokkaa ja Pietaria. Illan aikana Arvo Tuominen piti esitelmän "Suomalainen Pietari ja venäläinen Pikku-Pietari".Pietari onkin aika suomalainen kaupunki. Sen hienoimmat talot (joita tällä matkalla ei nähty) on rakennettu suomalaisesta graniitista. Kiveä on Suomesta viety sinne valtavia määriä, jopa Hangosta asti. Myös joet ja kanavat on reunustettu suomalaisella graniitilla. Monet palatseista ovat suomalaisten arkkitehtien piirtämiä. Rakentajiakin on paljon Suomesta lähtenyt. 1800-luvulla, kun Suomi kuului Venäjään , oli Pietarissa enemmän suomalaisia kuin Turussa ja Helsingissä monissa ammateissa. Parhaat nokikolarit ja kultasepät olivat suomalaisia syystä, että suomalaiset ovat huolellisia, kun taas venäläiset tekevät hommansa vain sinne päin! Niin ja se" venäläinen Pikku-Pietari" onkin Helsinki, jossa on niin paljon vaikutteita Pietarista. Näin kertoi Tuominen. Esitelmä oli mielenkiintoinen. En vain kokonaan voi sitä tänne kirjoittaa!

 

Kapteenin kanssa kilistelemässä.
Arja Koriseva ja Hannu Lehtonen lauloivat. Minna Lintukangas säesti heitä.

Matkan viimeinen illallinen oli tavallistakin hienompi "Kapteenin illallinen". Ruoka oli aikaisempia vieläkin juhlavampaa. Kapteeni oli mukana ja kilisti maljoja meidän kaikkien kanssa.

Illan päätteeksi olimme konsertissa. Arja Koriseva, Hannu Lehtonen ja Minna Lintukangas lauloivat ja soittivat jälleen. Tulipa sieltä Hannun laulamana "Äänisen aallotkin". Oli tangoa ja tunnelmaa!

Olimme jälleen Laatokan laineilla yön yli. Aamulla jo Neva-joella ja Pietarin satamassa. Siellä jo bussi meitä odotti.

Utkina Zavodin satama Nevan varrella Pietarissa.

Perjantai kului kotimatkalla. Satamasta bussikuskimme vei meitä Pietarin kehätietä. Kauan kiersimme tuota valtavaa kaupunkia. Uusia asumalähiöitä oli rakenteilla tien varrella paljon. Valmiita myös. Edelleen ajetaan kiveä ja hiekkaa Terijoelta ja muualta entisen Suomen alueilta rakennusaineiksi. Lopulta Pietari jäi taakse. Se on varmaan upea kaupunki historiallisine palatseineen, kuten Arvo Tuominen kertoi, mutta niitä tällä matkalla emme nähneet. Minusta se näytti suurelta kiviröykkiöltä täynnä sinne ahdettuja ihmismassoja. Matka jatkui kohti Viipuria, jonne poikettiin. Ankea oli tämäkin, ennen Suomen toiseksi suurin kaunis kaupunki. Viipurin linnan näimme auton ikkunasta. Torilla poikkesimme. Kauppahallissa tuhlasin viimeiset ruplat. Pyöreän tornin kuvasin. Taakse jäi Viipurikin. Tullissa meni aikaa. Oli monta poikaa ja tyttöä, jotka halusivat nähdä passikuvamme! Suomen puolella poikkesimme ruokailemaan. Iltamyöhällä ehdimme Saloon ja kotiin. Matka oli tehty. Olimme nähneet Itä-Karjalan suuret järvet ja joet, sekä kauniin luonnon. Olen kiitollinen, että vielä sain ja jaksoin tehdä tämän upean matkan Riittan, kivan matkakumppanin kanssa.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

29.05 | 20:03

Kiitos sinulle kauniista sanoistasi.Ihanaa kesää sinulle ja rakkaillesi!

...
29.05 | 09:16

Silloin "Kirsti kusihousu" pelkäsi ja häpesi, mutta Nyt Olet Tämän Hienon Blogin Herkkä ja Rohkea kirjoittaja. Kiitos tarinoistasi ja kauniista kuvista :)

...
28.04 | 22:30

Kiva, jos tykkäsit. Laulu ja laulaja ovat minusta niin hyvät, että tulee kuunneltua useaan kertaankin.Kiitoksia kommenteistasi!

...
28.04 | 22:24

Pääsiäinen oli kaunis ja koko viikko sen jälkeen lämmin, yli +20 astetta. Nyt taitaa tulla yöksi hallaa, tai pakkasta. Vappuiloa teillekin sinne pohjoiseen!N

...
Tykkäät tästä sivusta