Kukkamatkalla Viroon.

Dendropark Smaragd`in puistoa.

Dendroparg Smaragd.

Sain tehdä Seija-serkkuni kanssa ihanan viikonloppumatkan Viroon ja kuuteen sen upeaan puutarhaan 28-30/7 -17. Olimme "Kotipuutarha-lehden" lukijamatkalla. Matkasimme yölaivalla ja lauantai-aamuna jo klo 7 olimme bussilla menossa ensimmäiseen kohteeseemme. Aamiaiselle sentään poikkesimme Tallinnassa. Virolainen, hyvää suomenkieltä puhuva, erittäin ammattitaitoinen tulkkimme, Anne, liittyi seuraamme. Ensimmäinen kohde oli Rätlän kylässä sijaitseva Dendropark Smaragd. Alue oli 2 ha laaja, monia puulajeja ja pensaita käsittävä puisto. Siellä oli myös lampia ja kukkia. Kun siellä käveli, sai aina uuden näkymän eteensä jonkin puu- tai pensasryhmän ohitettuaan.

Viereisessä kuvassa keskellä on isäntäpari meitä vastaanottamassa. 

Suomen "lahja" Virolle.

Anne-oppaamme, joka oli koulutukseltaan historioitsija, kertoili päivien aikana monia kiinnostavia asioita. Kuvassa olevan kiven hän kertoi olevan "suomalaisten lahja Virolle"! Kun 10.000 v. sitten jääkausi oli loppumassa ja maajää vyöryi kohden etelää, kuljetti se pohjoisen graniittia mukanaan. Isoimmat kalliot jäivät Suomen rannikolle, mutta pienempiä jää vei muassaan Suomenlahden yli Viroon. Siksi siellä on paljon siirtolohkareita. Muutamia valtavan suuria, mutta paljon pienempiä. Kuvassa on yksi niistä. Virolaiset ovat saaneet niistä vahvaa graniittia rakennusaineeksi. Viron oma maaperä on liuska-ja kalkkikiveä. 

Pienessä kuvassa neitonen istuu lammen partaalla haaveissaan. Väristä päätellen taitaa olla pronssia, eikä graniittia.

(Kuvan saa klikkaamalla vähän isommaksi, että näkyy paremmin.)

Puistossa oli todella suuria puita.
Lumipalloheisipensas oli täydessä kukassa.

Jatkoimme matkaa Jumindan niemelle.

Seuraava kohteemme oli Tapurlan kylässä sijaiseva Tony Talu. Se osoittautui oikeaksi ruusuparatiisiksi. Oli siellä  paljon muutakin nähtävää. Rakennukset olivat mielenkiintoisia ja niiden seinustoilla kasvoi ruusuja ruusujen perään. Ostosmahdollisuus oli myös ja kyllä niitä ja muita kukkia lähtikin meidän mukaamme. Kamera tallensi ruusuja ja joitakin laitan tähän, kaikki haluaisin, mutta eivät mahdu, kun olimme vasta alkumatkalla.

Kaikkien rakennusten seinustoille oli istutettu ruusuja. Tähän ei ihan koko matkalle.
Lajikkeita en tuntenut.
Ruusujen alla kasvoi nämä kaksi kaunista maanpeitekasvia. Ylemmässäkin kuvassa.
Palloja ja kartioita.

Sagadin kartanossa.

Oli lounasaika. Sen söimme Sagadin kartanon ravintolassa, joka oli ennen ollut kartanon olutpanimo. Myöhemmin tutustuimme  puistoon, kun siellä parhaillaan vietetty hääjuhla oli ohi. Kartanon julkisivun edessä oli laaja nurmikko, jota reunusti joka puolelta Neilikkaruusu, Grootendorst`in punaiset, pinkit ja valkoiset pensaat.

Kartanon takapuolella oli puutarhuri Helle Väärsin suunnittelemat istutukset, eri värisistä kukista tehdyt neliöt. Viereisessä kuvassa on keltaisten kukkien neliö. 

Sagadin kartano on yksi Viron säilyneistä ja uudelleen kunnostetuista kartanoista.
Grotendorst-ruusupensaat reunustavat isoa nurmialuetta.
Helle Väärsin ihana kukkaniitty.

Helle Väärsin puutarha.

Helle Väärsin puutarhaa koristivat erilaiset heinät ja luonnonkukat joukossaan koristekasveja. Ihanasti kukkivat niityt. Yläkuvassa on "valmis" niitty, viereisessä vain pari vuotta teon alla ollut.  Ensi, tai seuraavana kesänä sekin jo kukkii rikkaruohottomana kukkaniittynä. Hänen laajassa puutarhassaan oli paljon myös muita kasveja. Puita ja pensaita. Minä ihastuin niin näihin niittyihin ja vain niitä kuvasin. Omassanikin kun kasvavat sikin, sokin päivänkakkarat ja unikot ja myös niityistä haaveilen.

 

Hellen puutarhasta matkasimme Rakveren kaupunkiin ja majoituimme yöksi Aqva Spa kylpylään.

Polkua reunustavat heinät.
Hellen puupinokin kukkii!

Sunnuntai. Kärhöjä, haikaroita ja kuunliljoja.

Ensimmäinen kohteemme oli Roogojan kärhötila ja mahdollisuus ostaa niitä. Isäntä oli vastassa ja esitteli tilansa. Hän myös antoi neuvoja kärhöjen kasvatuksesta. Pitkät rivit kukkivia kärhöjä siellä oli. Oli mahdollisuus valita mieleisensä. Runsauden pula siellä oli! Kaikkia niitä mieli olisi tehnyt. Muutaman otin ja niin näkyivät toisetkin tekevän. 

 

Viereisessä kuvassa Roogojan isäntä esittelee kukkiaan.

Kärhörivistöjä katsomassa ja valitsemassa.
Sadeväljän puutarhassa isäntäväen ja haikaraperheen vieraina. Talon koira oli myös innokkasti tervetulleeksi toivottamassa.

Sadeväljän puutarhassa.

Täällä nautimme keittolounaan ja herkulliset kahvit mansikkakakun kera pihalla haikaranpoikien kiinnostuneiden katseiden alla. Sitten kiertelimme laajassa puutarhassa, jossa kasvoi monenlaisia puita, pensaita ja kukkaistutuksia. Ostoksia myös monet tekivät. Kauemminkin siellä olisi viihtynyt, mutta vielä oli yksi kohde käymättä. Haikeana jätimme kivan paikan ja haikarat ja jatkoimme matkaa Kivillemäen puutarhaan Ahto Ruutin tilalle. 

Sadeväljän ruusuja.
Atho Ruutin kuunliljoja hänen Kivillemäen puutarhassaan.

Atho Ruutin puutarhassa.

Olimme  käyneet viidessä puutarhassa. Jokainen niistä oli ollut vähän erilainen. Mitä uutta ja upeaa enää voisi olla? Sitten tulimme tänne, Ahto Ruutin paratiisiin. Aivan siellä mykistyi. Kuunliljat olivat nykyisin hänen erityiskasvejaan, mutta siellä oli paljon muutakin, kaikkialla kukkia, pensaita ja ihana nurmikko. Kuinka sellaista voikaan olla? Kuin olisi kävellyt pehmeällä nukkamatolla. Kesti vielä kävelläkin, eikä jälkiä tullut, vaikka meitä oli kaksi bussilastillista. Kaikki oli niin huolellisesti hoidettua, ei rikan rikkaa löytynyt hakemallakaan. Oliko viimeinen kohteemme paras? En osaa sanoa. Ne olivat kaikki omalla tavallaan upeita.

Viereisessä kuvassa Ahto kertoo puutarhastaan.  Sen alue oli Neuvostoaikana sotilasaluetta. Kaikki puut olivat vahingoittuneet ja oli kaadettava. Siihen hän alkoi istuttaa puutarhaansa. Melko lyhyessä ajassa hän oman perheensä avustaessa sai aikaan tämän mahtavan nähtävyyden. Kaikki muutkin puutarhat, joissa kävimme, olivat perhekohteita, ehkä kartanoa lukuunottamatta.

Kuvassa vasemmalla on oppaamme, Anne. Hän ehti kahden päivän aikana automatkoilla kertoa meille valtavan määrän Viron luonnosta ja historiasta aina jää- ja rautakaudesta alkaen nykyaikaan. Hän on syntynyt v. 1946 ja elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa neuvostoajalla. Opiskeluaikoinaan oli mukana töissä rakennuksilla, hoitotöissä sairaaloissa ym. Niistä sai palkkaa ja oli hyötyä opinnoissa todistuksen muodossa. Hän nauroikin olevansa yliopistossa suoritetun historioitsijan arvonsa lisäksi muurari, lääkäri ja sotilasarvoltaan kersantti. Nuori ihminen on sopeutuvainen ja ankeinakin aikoina löytää hyviä puolia elämästään. Välillä nauroimme makeasti vitseille, joita hän kertoili. Viron kansa kesti vaikeat miehitysajan vuosikymmenet valoisan luonteensa ja huumorintajunsa avulla. Nyt he elävät hyvää aikaa. Toivottavasti se saisi jatkua tämän paljon kärsineen kansan osalla tulevaisuudessakin. 

Ahto Ruutin puutarhasta lähdettyämme palasimme Tallinnaan ja Eckerö linen Finlandia-laivalla koti-Suomeen. 

Pensaita, kukkia, pehmeä nurmikko ja taitavasti leikattu aita. Aidat ja pensaat jakoivat puiston eri "huoneisiin". Uusi näkymä oli aina ennalta arvaamaton.
Kukkien runsautta.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

aimarii | Vastaa 05.02.2018 11.14

Jo toinen huippumatka saman vuoden aikana! Olet todellinen reissunainen. Upea kohde nähdä kauneinta Viroa.

Nummentonkija 05.02.2018 12.48

"Reissunainen" oli kotona 13 v. Nyt tuli kiire, kun ikää on jo niin kamalasti! Viro on todella kaunis maa ja ihmiset siellä mukavia. Ja puutarhat ja kukat!

eliinamirjami | Vastaa 26.08.2017 20.24

Onpa sinulla ollut huima reissu. Aivan kateellisena katselin. Toitko reissulta tuliaisia omaan puutarhaasi?

Nummentonkija 28.08.2017 10.36

Toin muutaman kärhön ja pari muuta perennaa. Enemmän olisi mieli tehnyt, mutta mihin olisin saanut ne mahtumaan? Täytyi vaan ihailla.

Riitta | Vastaa 16.08.2017 21.38

No, voi mahoton! Ei voi muuta sanoa.

Nummentonkija 23.08.2017 13.39

Kyllähän siellä välillä sanattomaksi meni.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

29.09 | 15:39

Satavuotias "Salkkari" on niin iso lehti, että tuskin se tämmöisiä julkaisisi."Sadansanan" juttuni kyllä kelpasi.

...
29.09 | 14:23

Aimarii, parasta vointia sinulle toivon ja hyvää syksyä.
Syksy tuli tännekin, kukat vie, mutta ruskaa on nyt meilläkin.

...
26.09 | 15:52

Sinun puutarhasi kukoistaa. Iloa on katsella upeita kukkaistutuksia. Kesä on ollut täällä pohjoisemmassakin ihan ok, minä itse en niinkään. Ehkä syksy parempi

...
26.09 | 10:08

Oletko koskaan ajatellut julkaista näitä muistojasi paikallisessa lehdessä? Tämäkin muisto ansaitsisi sen ja sieltä joku löytäisi lukeakseen.
Kaunis muisto

...
Tykkäät tästä sivusta