Kirjoituksia kuvien kera.

Sellaista me nyt olemme saaneet viettää----perhoskesää. Aurinkoista, kuivaa ja lämmintä. Enimmäkseen. Joku valitti heinäkuussa palelevansa, mutta harvoin on villatakkia tarvittu. Sadetta kaivattiin ja odotettiin. Ukkonen pudotti toisten niskaan isonkin kuuron. Toiset vain jonkun pisaran saivat. Kaikilla meillä kuitenkin on kesä ollut ja vieläkin jatkuu. Toivottavasti saamme sadetta ja poutaa ihan sopivasti kaikki. Se perhoskesä! Jo aikaisin tulivat ensimmäiset ensimmäisiin kukkiin. Ne tutut Suomessa talven yli pärjäävät. Sitten pyrähtivät vierailta mailta tulijat,ohdakeperhoset, suurin parvin. Aikansa lenneltyään jonnekin asettuivat ja nyt odotellaan kohta uuden sukupolven syntymistä. Kotoisia tuttuja nokkosperhosia keväällä lenteli ja olimme iloisia siitä. Välillä kun olivat niin harvassa, että jo pelättiin niiden sukupuuttoon joutuvan. Hyvin onnistui niiden toukkavaihe. Nyt niitä on, vois sanoa tuhansia. Joka kukkaan ehtivät ja kaikilta tien pientareilta lentoon pyrähtävät ohi kulkiessa. Niin ihmeen kauniit siivet on Luoja niille antanut ja muullekin perhossuvulle. Ihan kaikkein pienimmillekin, kun tarkkaan katsoo. Me saamme katsella niitä, eikä maksa mitään! Hyvää perhoskesää kaikille! 

Tammelassa, Ojajärven rannalla sijaitsee Rantapihan puutarha. Punaisen talon pihalla vihreätä nurmikkoa ympäröivät monet kukkaistutukset, puut ja pensaat. Puutarhan puolella kasvoi hedelmäpuita, marjapensaita ja vattuja. Talon piharakennukset savusaunaa myöten olivat kukkasin somistettu. Ison, monihaaraisen pihakoivun alla odotti pöytäryhmä päiväkahvien nauttijoita. Koivun ja huvimajan ohitse johti polku järven rantaan. 

On sunnuntai, avoimien puutarhojen päivä. Monet Suomen puutarhat, myös Rantapiha, odottavat vieraita katsomaan aikaansaannoksiaan. Paljon on työtä tehty puutarhaa rakennettaessa ja kunnossa pidettäessä. Viimeiset päivät oikein ahkerasti, että kaikki olisi kunnossa vieraiden tullessa. Vieraskirjaan halutaan nimi muistoksi kävijöistä. Sitä on sitten hauska katsoa vuosienkin päästä.

Nyt on jo ilta. Viimeiset vieraat kohta lähtevät. Ehkäpä isäntäväki malttaa hetken istahtaa huvimajaansa ja katsella ihan rauhassa kukkivia istutuksiaan. Tai sitten he jo pohtivat seuraavia ideoitaan. Työt eivät lopu. Puutarha ei tule valmiiksi koskaan. Mutta se on niin kivaa työtä!

Me kävimme neljässä puutarhassa, kaikki vähän erilaisia. Kaikki niin kauniita, omistajiensa näköisiä. Tämä oli viimeinen, vaikka se tähän tulikin ensimmäiseksi. Ensimmäinen jäi viimeiseksi blogissa taaksepäin. Sanotaan, että joskus käy niinkin!