Sydänsuven aikaa.

Lehtosinilatva, Polenomium caeruleum.

Lehtosinilatvoja kasvaa luonnossa, mutta ei kovin yleisenä. Minä olen saanut sen ystävältä, sillä meidän lähettyvillä niitä ei ole. Niitä on myös valkokukkaisia. Ne kylväytyvät itsekseen ympäristöönsä. 

Harvinainen ja rauhoitettu Valkolehdokki (Platanthera bifolia) on myös luonnonkasvi Suomessa. Päivällä se helposti hukkuu lehtometsän monien kasvien joukkoon, eikä kiireinen metsässäkulkija ehkä sitä huomaakaan. Iltaisin se ilmaisee itsensä ihanalla tuoksullaan ja hämärässä loistaen valkoisine kukkineen. Niillä se houkuttelee metsän ahkerat "yötyöläiset" pölyttämään itseään. Valkolehdokki on kämmekkäkasvi, yksi Suomen orkideoista. Viereinen kuva läheisestä lehdokkimetsästä. 

Suomessa luonnonvaraisena kasvaa Verikurjenpolvikin (Geranium sanguineum), mutta harvinaisena. Tämänkin kauniin kasvin olen ystäviltäni saanut. Kuva alla.

Verikurjenpolvi.
Ruusupiirin kukkia.

Tämännäköistä siitä sitten tulee, kun "antaa kaikkien kukkien kukkia"! Ruusupensaiden alle olen istuttanut sammalleimua ja rikkoja, mutta ne ovat jo kuihtuneet. Nyt heinäkuussa penkin ovat valloittaneet päivänkakkarat ja keltasauramot. Sormustinkukat myös tapaavat valita itse mieluiset kasvupaikat. Kun ne kuihtuvat, kitken ne pois, ensi kesäksi kasvaa uusia varmasti! (Kuva yläpuolella.)

Viereisessä kuvassa kukkii Tarha-alpi (Lysimachia punctata). Se loistaa iloisena, keltaisena kukkaryöppynä pihoilla ja puutarhoissa. Luonnonvaraisena kasvaa ojissa ja rannoilla sen sukulainen, Ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Kaunis on sekin, vain matalampi ja pienikukkaisempi kuin siskonsa.

Alla on kuva Kaunokaisesta (Bellis perennis). Sitä kutsutaan myös tuhatkaunoksi, joka nimi sille kyllä sopiikin. Se alkaa kukkia aika varhain keväällä ja kukkii vieläkin. Tämä minun kukkani on lajiketta. joka ei tee siemeniä, mutta leviää kasvullisesti ja on monivuotinen. Useimmat kaunokaiset ovat kaksivuotisia, mutta leviävät siemenistä ja säilyvät siten vuodesta toiseen.

Kaunokainen.
Kuningaslilja, Lilium regale.

Kuningaslilja on sinnitellyt kukkamaassani vuosia, mutta harvoin se on suostunut kehittämään tuoksuvia kukkiaan paria enempää. Olisikohan se vihdoin alkanut unohtaa ikävänsä sinne kaukaiseen vuoristosolaan Kiinan ja Tiibetin rajamaille, jossa sen suvun kotiseutu on? Tänä kesänä se aukaisi ilokseni jo useamman kukan. 

Kurkkuyrtti, Borago officinalis, eli purasruoho on yksivuotinen kasvi, mutta se tekee runsaasti siemeniä ja kun sen kerran puutarhaansa kylvää, löytyy niitä sitten joka puolelta, missä vain on tilaa niiden itää. Ei niitä häviämään saakaan, vaikka haluaisi! Pieni taimi on sentään helppo nykäistä pois, jos on sattunut kasvamaan sopimattomaan paikkaan, joten ei se kiusaksi tule. Kaunis kukka borago on ja lisäksi myrkytön yrtti. Sen kukat ovat kivan näköisiä salaattien ja voileipien koristeina ja maistuvat kurkulle. Kun minun nuoruudessani oli muotia ommella pöytäliinoihin kukkia, orvokkeja ja ruusuja ne useimmin olivat, mutta joukkoon oli joskus piirretty myös sinisiä, mustasilmäisiä pikkukukkia. Minä ajattelin, ettei sellaisia missään kasva, mutta näitä kurkkuyrtin kukkasiahan ne olivat! Nyt niitä kasvaa puutarhassani!  

Sulkavaleangervo, Rodgersia pinnata.
Kultahelokki, Oenothera tetragona. Aurinkoisten paikkojen kaunistaja kukkii heinä-elokuussa.
Elokuunasteri, Aster amellus, on kovasti kaikkien perhosten ja muiden pölyttäjien mieleen. Kauniina päivänä niitä pyörii sen ympärillä paljon. Se on paitsi kaunis, myös hyvä perhoskasvi.

Pihan kukkamattoa.

Nurmikon ei ole pakko olla vain pelkkä ruohomatto, vaikka kovasti kaunishan se on, jos on hyvin hoidettu. Minä, jonka on vaikea kitkeä rikkaruohojakin silloin, kun ne ovat kauniita, annan pihalla kasvaa niitäkin. Kun ne kukkivat, on pakko harventaa nurmikon leikkuukertojakin. Meidän pihasta onkin tullut paremmin keto kuin "oikea nurmikko", eikä siihen ole kylvösiemeniä koskaan heitettykään. Se on luonnonnurmi. Keväisin siinä kukkivat valkovuokot ja esikot. Vuoroon tulevat sitten allaolevan kuvan rönsyleinikit ja nurmitädykkeet. Seuraavina huopakeltanot ja valkoapilat. Muutama voikukan keltainen pikkuaurinko on ihan kiva siellä ja täällä. Syksyisin maasta nousee muutamia sieniäkin: jotkut vain koristavat, mutta muutamista haperoista ja tateista saa helpon kastikkeen läheltä perunoiden höysteeksi. "Soma, korea kärpässienikin " joskus meidät yllättää polun varrella.

Nurmitädyke, Veronica chamaedrys ja Rönsyleinikki, Ranunculus repens.
Karttaperhonen Mäkimeiramin (Origanum vulgare) kukissa.
Lewisia,cotyledon.
Krassit, värikkäät kesäkukat, hehkuvat pakkasiin asti.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Paula K | Vastaa 17.03.2014 09.21

Hei Kirsti
Kiitos terveisistä ja hienoa että pidät tällaista sivua yllä.
terveisin Paula (Veikon tytär)

Nummentonkija 17.03.2014 19.20

Hei Paula! Kiitos viestistäsi! Olisi kiva nähdäkin teitä Veikon tyttöjä joskus. Ottakaa äiti mukaan ja tulkaa , jos töiltänne ehditte! (Perheet tietysti myös.)

Hanna K | Vastaa 16.03.2014 19.58

Hei Kirsti! Äiti antoi vinkkiä, että sinulla on tällaiset sivut ja kyllä on upeita puutarhakuvia. Kevättä odotellessa! t. Hanna (Veikon tytär)

Nummentonkija 16.03.2014 20.06

Hei Hanna! Kiva, että olet tykännyt ja kiitos, että olet viitsinyt katsoa! Terveisiä Vapulle ja siskoillesi , sekä perheillenne. Ihanaa kevättä toivottaen. K.

Marita | Vastaa 30.01.2014 21.57

Voi että...kesä vain nukkuu roudan ja pikkulumen alla. ON se iso ihme, että saamme aina uuden kesän kukkineen!

Nummentonkija 31.01.2014 19.26

Niin, Marita, eikö olekin hienoa, että meillä on talvi välissä? Sen jälkeen uusi kevät ja kesä vasta ihanalta tuntuvatkin. Sieltä ne jo hyvää vauhtia tulossa on

Puutarhuri | Vastaa 16.09.2013 00.03

Ruusupiiri, voi miten ihana! Ja kaikki muutkin.

Nummentonkija 18.09.2013 20.31

Kiitos kauniista sanoistasi! Ei meillä läheskään niin hienoja kukkia ole kuin sinulla. Innostuin ruusuihin ja istutin lisää, vaikka en ehdi entisiäkään hoitaa!

Nummentonkija | Vastaa 28.07.2013 22.58

Kiitos onnitteluista! Kaukana ei ole metsä, jossa pieni lehdokkiesiintymä on, oletkohan nähnyt tienvieressä sieltä levinneitä ohiajaessasi täälläkin.

Riitta | Vastaa 26.07.2013 01.23

Valkolehdokki tuoksui lapsuuskotini maisemissa, täällä olen nähnyt niitä vain satunnaisina maantien ojassa! Myöhästyneet nimipäiväonnittelut metsän takaa!

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

29.05 | 20:03

Kiitos sinulle kauniista sanoistasi.Ihanaa kesää sinulle ja rakkaillesi!

...
29.05 | 09:16

Silloin "Kirsti kusihousu" pelkäsi ja häpesi, mutta Nyt Olet Tämän Hienon Blogin Herkkä ja Rohkea kirjoittaja. Kiitos tarinoistasi ja kauniista kuvista :)

...
28.04 | 22:30

Kiva, jos tykkäsit. Laulu ja laulaja ovat minusta niin hyvät, että tulee kuunneltua useaan kertaankin.Kiitoksia kommenteistasi!

...
28.04 | 22:24

Pääsiäinen oli kaunis ja koko viikko sen jälkeen lämmin, yli +20 astetta. Nyt taitaa tulla yöksi hallaa, tai pakkasta. Vappuiloa teillekin sinne pohjoiseen!N

...
Tykkäät tästä sivusta