Kirjoituksia kuvien kera.

Ison pihakoivun alta siintää Ojajärvi.

Tammelassa, Ojajärven rannalla sijaitsee Rantapihan puutarha. Punaisen talon pihalla vihreätä nurmikkoa ympäröivät monet kukkaistutukset, puut ja pensaat. Puutarhan puolella kasvoi hedelmäpuita, marjapensaita ja vattuja. Talon piharakennukset savusaunaa myöten olivat kukkasin somistettu. Ison, monihaaraisen pihakoivun alla odotti pöytäryhmä päiväkahvien nauttijoita. Koivun ja huvimajan ohitse johti polku järven rantaan. 

On sunnuntai, avoimien puutarhojen päivä. Monet Suomen puutarhat, myös Rantapiha, odottavat vieraita katsomaan aikaansaannoksiaan. Paljon on työtä tehty puutarhaa rakennettaessa ja kunnossa pidettäessä. Viimeiset päivät oikein ahkerasti, että kaikki olisi kunnossa vieraiden tullessa. Vieraskirjaan halutaan nimi muistoksi kävijöistä. Sitä on sitten hauska katsoa vuosienkin päästä.

Nyt on jo ilta. Viimeiset vieraat kohta lähtevät. Ehkäpä isäntäväki malttaa hetken istahtaa huvimajaansa ja katsella ihan rauhassa kukkivia istutuksiaan. Tai sitten he jo pohtivat seuraavia ideoitaan. Työt eivät lopu. Puutarha ei tule valmiiksi koskaan. Mutta se on niin kivaa työtä!

 

Me kävimme neljässä puutarhassa, kaikki vähän erilaisia. Kaikki niin kauniita, omistajiensa näköisiä. Tämä oli viimeinen, vaikka se tähän tulikin ensimmäiseksi. Ensimmäinen jäi viimeiseksi blogissa taaksepäin. Sanotaan, että joskus käy niinkin!

Tältä pihalta ylös metsään, kun kulkee, löytyy oikea satumaailma. Ties, vaikka olisi peikkojakin. Sieltä en kuvia saanut varjojen vuoksi.

Ajelimme täältä Varsinais-Suomesta kohti Hämettä. Forssan jälkeen pienempiä teitä myöten Tammelassa sijaitsevaan Honkamajan metsäpuutarhaan. Tiet kulkivat halki kauniiden mänty-ja koivumetsien. Mutkaisiakin olivat. Mäkiä laskettiin alas ja kohta taas noustiin korkeammalle. Pientareilla kukkivat horsmat, karhunputket ja monet muut kukat. Uuden elämyksen koimme perille päästyämme. Metsän rinteeseen olivat puutarhan omistajat rakentaneet polkuja kuusien ja katajien lomaan. Omalta tontilta löytynein luonnon laattakivin he olivat polut päällystäneet ja jyrkkiin paikkoihin rakentaneet portaat. Helppo siellä oli kulkea. Polkujen varsilla kasvoi alppiruusuja, saniaisia ja muita varjossa viihtyviä kasveja, mutta myös muutamia nyt kukkivia ruusuja. Sitten, kaikkein korkeimmalle, melkein tyhjän päälle, oli isäntä rakentanut ison, kaksikerroksisen majan. Kattokin siinä oli kuin jossain Japanissa koristeellisen räystään ansiosta. Eipä sieltä olisi malttanut lähteä, mutta vielä oli tarkoitus yhteen paikkaan ehtiä. Sitten alkoi ukkonen melkein kohdalla jyristä ja sataa. Jätimme kivan paikan. Läheltä löytyi ruokapaikka ja siellä sopi sadetta pitää, kun jo nälkäkin oli! 

 

Viereisessä pienessä kuvassa oikealla "Mielikki, metsänemäntä" ja keskellä "Tapio, metsänhaltija".

Ryhmäruusut olivat kukintansa alussa ja aivan täynnä nuppuja. Kohta tässä kukkii todellinen ruusujen meri.

Uusimmat kommentit

29.05 | 20:03

Kiitos sinulle kauniista sanoistasi.Ihanaa kesää sinulle ja rakkaillesi!

...
29.05 | 09:16

Silloin "Kirsti kusihousu" pelkäsi ja häpesi, mutta Nyt Olet Tämän Hienon Blogin Herkkä ja Rohkea kirjoittaja. Kiitos tarinoistasi ja kauniista kuvista :)

...
28.04 | 22:30

Kiva, jos tykkäsit. Laulu ja laulaja ovat minusta niin hyvät, että tulee kuunneltua useaan kertaankin.Kiitoksia kommenteistasi!

...
28.04 | 22:24

Pääsiäinen oli kaunis ja koko viikko sen jälkeen lämmin, yli +20 astetta. Nyt taitaa tulla yöksi hallaa, tai pakkasta. Vappuiloa teillekin sinne pohjoiseen!N

...