Kirjoituksia kuvien kera.

 

Marjatta on yhtä vanha kuin minäkin. Äiti ja isä olivat käyneet Helsingissä ja Stocmannin tavaratalossa. He olivat nähneet Marjatan siellä ja päättivät ostaa sen minulle. Se oli ollut viimeinen silmänsä sulkeva nukke hyllyllään. Sitten alkoi sota, eikä sellaisia nukkeja enää saanut Suomesta moniin vuosiin.

Marjatta muutti meille. Iltaisin laitoin hänet nukkumaan omaan sänkyynsä ja hän sulki silmänsä. Aamulla herättyäni nostin Marjatankin ylös ja hän aukaisi suuret, siniset silmänsä. Kenelläkään ystävistäni ei ollut sellaista nukkea. Kun jo olin koulussa ja esitimme joulu-tai kevätjuhlissa näytelmiä, joissa tarvittiin pientä vauvaprinsessaa, muistivat he Marjatan. Hän oli usein koulussa mukanani, kun harjoittelimme näytelmiä. Marjatta esitti prinsessa Ruususta ja Lumikkia. Tytöt pitivät kilvan välitunneilla häntä sylissään.

Marjatta oli liian hieno ulos vietäväksi. Ulos pääsivät toiset nukkeni: kuttaperkapäinen Mirja ja Maija, jonka olin itse tehnyt koulun käsityötunneilla. Opettaja hankki päät tekemillemme nukeille, mutta minä tahdoin tehdä päänkin itse. Opettaja lisäsi kaavaan pyöreän pään. Kirjailin siihen silmät ja suun. Vinoon ne menivät, mutta ei sillä väliä ollut. Oma naamani on vähän vinossa sekin! Silloin olin jo iso tyttö ja nukkeleikit jäivät. Annoin Mirjan ja Maijan naapurien pienille tytöille. He pääsivät hellään hoitoon. Marjatta jäi kotisohvalle istumaan. Monta vuotta hän sai nukkua piirongin laatikossa. Hän olisi voinut joutua poikieni kanssa liian rajuihin leikkeihin. Nykyään hän istuu taas sohvan selustalla. Kun Marjatta tuli meille, oli hänellä kovin hieno puku. Se nuhrautui leikeissämme. Kerran päätin tehdä hänelle uuden hameen. Olin silloin jo 17 v. Samasta kankaasta tehtiin hame minullekin. Marjatta on joutunut pitämään samaa hametta näin kauan, mutta kertaakaan hän ei ole purnannut. Kuinka monta hametta itse olenkaan ostanut ja kuluttanut? Ihan hävettää. Pitäisikö ommella jo Marjatalle uusi kolttu?

 

Muistatteko vielä lapsuutenne leluja ja onko niitä tallella?

Pian alkavat pajujen kissat pörhistyä täyteen kukintaansa.

Uusimmat kommentit

26.04 | 18:34

Tämä on se, jonka 17-vuotiaana tein. Kyllä hän jo uuden tarvitsisi. Kiitos, Aino- Marjatta! Onnellista kevättä!

...
26.04 | 18:28

Minäkin leikin paljon kävyillä ja kivillä. En vienyt nukkeja usein ulos ja siellä "lapsenani" oli usein tikkuun laitettu iso haavanlehti.

...
26.04 | 15:41

Rakastettava nukke. Neulo pois vaan Marjatalle uusi mekko. Vai onko tämä hänen yllään oleva jo uusi?

...
26.04 | 15:40

Hieno muisto Marjatta-nukesta. Minulla ei ole koskaan ollut nukkea. Muistan leikkineeni käpylehmillä ja puuautoilla veljien kanssa.

...