Tammelassa, Ojajärven rannalla sijaitsee Rantapihan puutarha. Punaisen talon pihalla vihreätä nurmikkoa ympäröivät monet kukkaistutukset, puut ja pensaat. Puutarhan puolella kasvoi hedelmäpuita, marjapensaita ja vattuja.
Talon piharakennukset savusaunaa myöten olivat kukkasin somistettu. Ison, monihaaraisen pihakoivun alla odotti pöytäryhmä päiväkahvien nauttijoita. Koivun ja huvimajan ohitse johti polku järven rantaan.
On sunnuntai,
avoimien puutarhojen päivä. Monet Suomen puutarhat, myös Rantapiha, odottavat vieraita katsomaan aikaansaannoksiaan. Paljon on työtä tehty puutarhaa rakennettaessa ja kunnossa pidettäessä. Viimeiset päivät oikein
ahkerasti, että kaikki olisi kunnossa vieraiden tullessa. Vieraskirjaan halutaan nimi muistoksi kävijöistä. Sitä on sitten hauska katsoa vuosienkin päästä.
Nyt on jo ilta. Viimeiset vieraat kohta lähtevät.
Ehkäpä isäntäväki malttaa hetken istahtaa huvimajaansa ja katsella ihan rauhassa kukkivia istutuksiaan. Tai sitten he jo pohtivat seuraavia ideoitaan. Työt eivät lopu. Puutarha ei tule valmiiksi koskaan. Mutta se on niin
kivaa työtä!
Me kävimme neljässä puutarhassa, kaikki vähän erilaisia. Kaikki niin kauniita, omistajiensa näköisiä. Tämä oli viimeinen, vaikka se tähän tulikin ensimmäiseksi.
Ensimmäinen jäi viimeiseksi blogissa taaksepäin. Sanotaan, että joskus käy niinkin!