Kirjoituksia kuvien kera.

Talvea ei tullut, mutta korona tuli. Täällä istun monien muiden lailla kotonani miettien , mitä tulevat päivät tuovatkaan tullessaan. Meillä ikääntyneillä ei ole lupakaan lähteä kodeistamme ihmisten ilmoille. Kaupungeissa on viisastakin välttää väentungoksia. Täällä maalla on väljempää. Kun naapurit ovat kaukana, voi kävellä teillä ja metsissä. Moikata iloisesti, kun tuttu tulee vastaan, mutta kauempaa. Vielä ollaan terveitä ja aurinkokin paistaa. Aina pitää kuitenkin muistaa, että se näkymätön vihollinen, virus, on jo Suomenkin vallannut. Koko maailmassa se niittää satoa. Sairaalahenkilökunta taistelee sitä vastaan itsekin vaarassa ollen. Monet muut työikäiset huolehtivat siitä, että elämä sujuisi, ruokaa riittäisi kaikille ja järjestys säilyisi. Toiset tekevät töitänsä kodeissaan etätyönä , jos se on mahdollista. Niin myös koululaiset ja opettajansa. Jotkut ovat jääneet työttömiksi, kun heidän työpaikkansa on pitänyt sulkea kokonaan. Hallitukset miettivät keinoja, miten selvittäisiin tästä maailmanlaajuisesta koettelemuksesta parhaiten. Taloudelliset tappiot ovat suuret, kun koko elämä ja toimeliaisuus on pysähtynyt. Tämä vuosi 2020 tulee jäämään historiaan vaikeana koettelemuksen vuotena. Velä ei tiedetä, miten siitä selvitään. Miten sen historia kirjoitetaan.

Kun olen vesisateisena, lumettomana talvenamme muistellut entisiä talvia, on jäljellä vielä viime vuosi 2019. Kaipa me kaikki sen muistamme. Lunta ainakin oli. Edellinen joulu oli valkea ja kaunis. Tammikuussa sateli lunta miltei joka päivä . Aika pian pääsi latuja tekemään. Minäkin yritin tehdä lenkin metsäpellon ympäri. Ei se helppoa ollutkaan, kun paksu, pehmeä lumi upotti maahan asti. En minä pitkälle jaksanut. Toisena päivänä päätin tehdä lisää. Umpeen oli mennyt entinen latu! Uusi yhtä hankalaa tehdä. Ei siitä mitään hiihdon riemua saanut, mutta kuntoa se varmaan lisäsi. Tammikuun 22 pv. pakkasta oli 27 astetta. Se jäikin talven kylmimmäksi päiväksi. Helmikuussa tuiskut jatkuivat. Lunta oli todella paljon. Tuli sitten suojaa ja räntäsadetta. Höytä lumikerros väheni. Kun pakkasta tuli, saatiin hankikanto. Niin vahvaa hankikantoa ei ole ollut vuosikymmeniin näillä main. Siinä kelpasi suksimiesten ja -naisten viiletellä. Hanki kantoi jo kävelijän ja potkukelkkailijan. Silloin vanhakin nuortui potkukelkkailemaan pelloille, niin kuin lapsena ennen. Kovin pitkää aikaa ei sitä iloa riittänyt. Jo helmikuun lopulla tuli suojapäiviä, eikä hanki enää kantanut. Lunta satoi monina päivinä maaliskuussa, mutta lämpimät päivät myös sulattivat sitä. Huhtikuussa haravoitiin jo pihoja. Vaikka lumikuuroja välillä tuli, voitti kevään tulo . Krookukset nousivat lumen alta. Meillä oli ollut ihan kiva talvi, vaikka ei kovin pitkä. Sen jälkeen oli kevät taas ihanaa ottaa vastaan.

 16/3 2020.

Hiukan lunta satoi, joka taas on pois sulanut. Kyllä nyt on innokkaimmankin talvenodottajan uskottava, että tänä vuonna sitä ei tule. Siis siinä mielessä, että talveen kuuluisi lumi, eikä vesisade. Muutamia kauniita, aurinkoisin päiviä olemme saaneet viettää, mutta lumeton on maa silloinkin ollut. Vettä on tullut ja paljon. Lätäköt pelloilta eivät ehdi imeytyä, ennen kuin uusi sade taas alkaa.. Peltojen lammikoissa on muuttomatkalla olevien hanhien ja joutsenten mukava "soudella" odotellessaan pohjoisen valtavien kinosten sulamista. Lumikellot, sinivuokot ja muut kevään ensimmäiset avaavat nuppujaan. Meille on tullut "Brysselin ilmasto". Jälleen on haettava talven tuntua takavuosilta. Löytyisikö sitä v. 2017? Muistaako kukaan?.

Tammikuun alussa satoi hiven lunta. Loppiaisen aikaan oli taas, kuten kahtena edellisenä vuotenakin, talven kovin pakkanen. Meilläkin yli 20 astetta, Lapissa kerrottiin olevan- 41.7. Sää lauhtui heti. Vuorotellen oli pientä pakkasta ja suojaa. Lunta satoi välillä ja sitten se suli pois. Tiet olivat jäisiä ja liukkaita. Sade tuli lumena sentään. Pakkanen ja suoja vaihtelivat tammikuun ja samoin helmikuun. Hiihtokelejä ei tullut. Ei kylliksi lunta suksien alle. Maaliskuu ja huhtikuu kuluivat samoin sävelin. Omituinen talvi jatkui. Vapunaattona, huhtikuun viimeisenä päivänä sitten tulikin oikein reilu lumikerros. Taisi olla talven paksuin. Aamuksi se oli sulanut. Ei toukokuukaan ihan lumeton ollut. Lumi peitti jo kasvamaan lähteneen ruohon ja kukkaset 9-11 pv. alleen. Hetkeksi vaan ja sitten alkoi kevät. 

Talvi 2018. 

Vihreän joulun jälkeen alkoi uusi vuosikin lumettomana ja vesisateisena. Odotettua lunta alkoi sataa 17/1. Puut huurtuivat pitkästä aikaa. Oli pakkasta, mutta välillä taas ilma lämpeni ja satoi räntää ja vettä, Lumi pysyi sentään, vaikka ei sitä paljoa ollut. Helmikuussa oli pakkasta ja satoi lunta lisää. Päästiin jo suksillekin latuja tekemään. Moottorikelkkalatu kierteli pitkin peltoaukeita. Pakkasia riitti ja lumi lisääntyi. Helmi-maaliskuun taitteessa oli talven kylmin aika. Ei sentään yli 20 asteen pakkasissa tarvinnut kärvistellä. Tuli pari suojapäivää ja niiden myötä hankikanto. Hiihtäminen sujui maaliskuun loppupuolelle. Oli meillä eteläsuomalaisillakin talvi, ei kovin kylmä, eikä runsasluminen, mutta ihan hyvä. Kevät alkoi tehdä tuloaan huhtikuussa tapansa mukaan. Heitti räntää ja vettä. Antoi yöpakkasia ja päivänpaistetta. Kukkia puijasi aurinkoisina päivinä nousemaan ja öisin kuritti kylmillä kourillaan. Muuttolinnut lensivät rohkeasti valtaamaan pesäpaikkansa, vaikka varpaita vielä paleli. Kovin hitaasti kevät edistyi. Kuun lopulla ilma lämpeni. Kylmien öiden ja koleiden päivien aika oli ohi. Toukokuussa luonto puhkesi kukkimaan.