Anna-Liisa Linkola os. Korhosen sukutarina

 Oheinen kuva on mahdollisesti otettu Kustaava Korhosen 60-vuotispäivien kunniaksi 25.5.1911. Perheelliset miehet Hannes ja Kalle ovat siinä ilman vaimojaan, KH Korhosella vihkisormus ja mahdollisesti insinöörisormus. Vasemmalla ilmeisestikin Aina Maria s. 1886 (muistuttaa näöltään tätiäni Ainia, s. 1916) ja oikealla Anna s. 1895, hän joka asui pitkään Kajaanissa. Lapsista Hermanni ja Siiri kuolivat pieninä.

 

Anna-Liisa Linkolan syntymästä 100 vuotta

 

 

 

Kansanedustaja, DI, kunnallisneuvos Anna-Liisa Linkola (10.8.1914 Pielisjärvi - 3.8.1999 Kotka) oli sukujuuriltaan Kainuun Korhosia. Hän jää maamme historiaan ensimmäisenä naisena eduskunnan puhemiehistössä.

 

 

 

Anna-Liisa Linkolan isän isän isän isän vanhemmat Juho Juhonpoika Korhonen ja Brita Heikitär vihittiin Sotkamossa 7.7.1745, mikä on on kerrottu ”Korhosten suku Kainuussa 1600-2000 -luvulla”  - kirjassa sivulla 103. Heidän poikansa Olli syntyi 1.11.1755 Nuasjärven talossa 4. Ollin ensimmäinen vaimo Margareta Svenintytär kuoli 4.6.1782  lapsivuoteeseen 22-vuotiaana. Vastasyntynyt Brita-tytär menehtyi viikon äitinsä jälkeen.  Olli Korhonen meni naimisiin Elin Matintytär Rimpiläisen kanssa  Paltamossa 20.1.1782. He saivat kaikkiaan kahdeksan lasta vuosina 1782-1802. Olli kuoli vuoden 1810 tammikuussa kuumeeseen. Kuumeeseen kuoli myös edellisenä jouluna hänen poikansa Matti, jonka kuolinpäivän ja kuoliniän perusteella juuri tämä Olli on myös Matin veljen Pekan isä. Tämä Pekka oli äitini isoisä.

 

 

 

Jormuan talossa N:o 12 asuva Pekka Ollinpoika Korhonen ( s. 31.12.1796) ja Anna Margareta Heikintytär Sivonen (s. 27.2.1798) vihittiin Kajaanissa 29.4.1824. Vaimon kolmannen täysiaikaisen raskauden päätteeksi syntyivät kaksoset Kaisa Kreeta ja Juho Heikki 9.12.1832. Kaisa eli vain puoli vuotta. (Sivosen lähisuvussa oli 1800-luvulla tämän lisäksi kolmet kaksoset. )

 

 

 

Juho Heikki Korhonen (1832-1906) muutti 21-vuotiaana, heti täysi-ikäiseksi tultuaan 1853 kotoaan Jormualta Kajaanin kaupunkiin mennen naimisiin 44-vuotiaan vanginvartijan lesken Brita Stina Levoskan kanssa. Tällä oli kahdeksan lasta, joista kaksi oli isäpuolta vanhempia. Vaimonsa kuoltua kunnanasiainhoitaja Korhonen avioitui 1875 tuolloin 24-vuotiaan Kustaava Leinosen (1851-1936) kanssa ja sai vasta tästä avioliitosta omia lapsia. He asuivat Kajaanissa taloa N:o 42. J.H. Korhonen, joka sai lisänimekseen Homma-Korhonen, näyttää olleen Kajaanin kaupungin historiateoksen mukaan monessa mukana, mm varapalomestari, köyhäinhoidon johtokunnan jäsen, pappilan isännöitsijä ja usean toimikunnan jäsen. Kunnan taloudenhoitajana hän nosti useita syytteitä metsävarkauksista. Tämä ilmeisesti johti siihen, että valtuusto erotti hänet tehtävästään 1889, vaikka mitään rikkeitä ei voitu osoittaa.

 

 

 

J.H. Korhosen ja vaimonsa Kustaavan hautapaikka yhdessä 11 muun lähisukulaisen kanssa on Kajaanin hautausmaalla osasto 2, rivi 33, n:o 363. Vanhin pojista Juhani Petter eli Hannes jäi Kajaaniin ja hänellä oli 19.1.1899 solmitusta avioliitosta Amanda Kilpeläisen kanssa kahdeksan lasta. Toiseksi vanhin, äitini isä Kaarlo Heikki syntyi 27.12.1877, pääsi ylioppilaaksi Oulun Klassillisessa Lyseossa ja kirjautui Helsingin Yliopistossa Pohjalaiseen osakuntaan ja  fysikaalismatemaattiseen tiedekuntaan 11.6.1898. Hän suoritti insinööritutkinnon Polyteknillisessä Opistossa 1902 ja erosi yliopistosta 1904. Polyteknillisen Opiston matrikkelin mukaan hän oli pitkiä jaksoja töissä jo koulu- ja opiskeluaikoina.

 

 

 

Joensuu-Nurmes-radan suunnittelijana K.H.Korhoselle järjestyi kortteeriksi Lieksan kylän Hovilan talo, jossa isännöivät Antti Ryynänen (1857-1934 ) ja  Johanna os. Nevalainen (1861-1914).  Yksi talon tyttäristä, tarmokas, Joensuun tyttökoulun juuri päättänyt 17-vuotias Anna sai 29-vuotiaan osastoinsinöörin vihille Hovilassa 23.12.1907.  Aikalaismaininnan mukaan sulhanen oli ”luonteeltaan tulinen ja käsitykseltään vilkas”.

 

 

 

Nuoren perheen elämä vaikuttaa olleen hieman levotonta. Kalle syntyi Kajaanissa 1909, Lauri Helsingissä 1911, jona vuonna kirjat muutettiiin Ouluun.  Anna-Liisa syntyi Pielisjärvellä 1914 kuten Ainikin 1916. Kesäkuussa 1916 isä Kalle sairastuu ja joutuu loppuelämäkseen laitoshoitoon ja kuolee 25.5.1919 saaden viimeisen leposijansa sukuhautaan Kajaaniin.

 

 

 

Toukokuussa 1919 oli Anna Korhonen (1890-1973) siis neljän lapsen yksinhuoltaja 29-vuotiaana. Äitini kertoi lapsuudestaan vähän. He asuivat Lieksan keskustassa, äskettäin hyvällä maulla laajennetussa talossa, jossa on nyt Retki-Aitta, Pielisentie 33. Antti Ryynänen jakoi uusiin naimisiin mentyään Hovilan lastensa kesken syytinkiä vastaan 1922. Näin isoäitini sai kiinteistön,  seitsemäsosan melkein manttaalista, jonka hoidolla hän saattoi elää lopun elämäänsä. Talousasioissa hänestä kehittyi itsenäinen ja itsepäinen.

 

 

 

Anna-Liisa Korhonen kirjoitti ylioppilaaksi 1932 Nurmeksen yhteiskoulussa. Hän olisi halunnut lääkäriksi, mutta Anna-äiti oli vastaan ja sai tahtonsa läpi. Anna-Liisa aloitti sitten Teknillisessä Korkeakoulussa ja valmistui diploomi-insinööriksi kemian osastolta 1937. Opiskelija-asunto oli Ernst Nevanlinnan Ines-lesken  kotona. Diploomityö käsitteli villan värjäämistä siniseksi.

 

 

 

Miesten maailmaan äitini sai varmaan parhaan koulutuksen veljiltään, jotka eivät olleet mammanpoikia. Molemmista tuli insinööri. Kalle halusi talvisodassa väkisin rintamalle ja jäi Tuppuraan Viipurinlahdelle sodan lopussa. Lauri oli kaukopartiomies, joka sotien jälkeen Valpon kiusatessa muutti lopulta pysyvästi Kanadaan, perhe jäi Suomeen. Hän teki Marttiinan joukoissa 15 retkeä rajan taakse, johtaen niistä kaikki kahta lukuunottamatta.  Ainista tuli voimistelunopettaja ja hän meni naimisiin Leo Kaprion kanssa - sittemmin WHO:n Euroopan työn johtajan.

 

 

 

Polilla äiti tutustui samoin kemiaa opiskelevaan, vetopasuunaa soittavaan Retuperän VPK:n letkumestariin eli intendenttiin Klaus Linkolaan (vuoteen 1935 Collan), radioamatööriin. ”Klasun” isä K.J.M. Collan oli Haminan kadettikoulun käynyt eversti, agronomi, entinen kuvernööri, maaherra, kansanedustaja ja elintarveministeri, maanviljelijä Kiukaisista. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen vanhempani menivät naimisiin Lieksan kirkossa elokuussa 1937 ja asettuivat Kotkaan, jossa isällä oli jo työpaikka Enso-Gutzeitin sulfaattiselluloosatehtaalla.

 

 

 

Pirkko syntyi 1938. Talvisodan alettua isä siirrettiin kantakortin mukaan teollisuuden palvelukseen, kertomansa mukaan kehittämään poltto- ja voiteluaineista puusta. Tuloksena oli mäntysuopaa kauppoihin. Äiti oli kotona, Kalle Pekka syntyi 1941 ja Antti evakkomatkalla Helsingissä 1943, Eeva Kotkassa 1948. Osa sota-ajasta vietettiin Kiukaisten Vaaniissa isän kotona, jonne Anna-mummikin tuli joskus.

 

 

 

Heti Kotkaan muutettuaan äiti liittyi Kotkan Kokoomuksen jäseneksi. Ensimmäinen luottamustehtävä oli työtuvan johtokunnassa 1946. Oli tärkeää, että naiset oppivat hoitamaan kodin vähällä rahalla ja omalla työllä. Kaupunginvaltuustoon hänet valittiin 1951 (-1980) ja heti seuraavana vuonna kaupinginhallitukseen (-1968). Hänet tunnettiin perusteellisesti asioihin paneutuvana ja päättäväisenä.  

 

 

 

Sodan jälkeen alkoi ura myös opettajana, teknillisessä oppilaitoksessa, puutalousopistossa, Kotkan Lyseossa, sairaanhoitajakoulussa. Vuonna 1955 isä erosi osastoinsinöörin virasta toimittuaan EG:lla 19 vuotta ja siirtyi säännölliseen päivätyöhön teknilliseen oppilaitokseen oman alansa tuntiopettajaksi. Äiti terästäytyi ja muutamassa vuodessa pätevöityi auskultoimalla lyseon matemaattisten aineiden (kemian ja fysiikan) lehtoriksi, aloitti vesilaitoksen insinöörinä ja erikoistui vesikemiaan. Lyseon viran hän säilytti vuoteen 1974. Hänet muistetaan edelleen tiukkana ja reiluna opettajana.   

 

 

 

Puoluetoverit ilmoittivat Anna-Liisa Linkolan vuoden 1956 presidentin valitsijamiesehdokkaaksi ja saivat  asianomaisen luvan kaupungilla sattumalta tavattaessa. Hän meni kirkkaasti läpi. Toisella yrittämällä hän pääsi eduskuntaan 1962. Kaupungin luottamustoimet, Kotkan Kokoomuksen Naiset (pj 1955-1986!), Liike- ja Virkanaiset, myöhemmin Zontat, eduskunnan istunnot, valiokunnat, valtakunnalliset puolue- ja naisjärjestöt, matkat kotimaasa ja ulkomailla veivät ajan, josta perheelle tuleva osa oli sekin ohjelmoitu tehokkaasti. Kokoomuksessa hän edusti oikeaa siipeä ja vastusti tarpeettomana pitämiään muutoksia, kuten peruskoulua.   

 

 

 

Syskuun 14 päivänä 1962 Pekka lähtee purjehdusretkelle neljän teekkaritoverinsa kanssa Espoon Sommaröstä. He katoavat veneineen ja varusteineen jäljettömiin. Kotkan Lyseon oppilaat panivat merkille muutoksen opettajassaan. Isä sairastuu tammikuussa 1972 ja kuolee kurkkusyövän levitessä lokakuussa hieman äitinsä jälkeen. Seuraavana vuonna kuolee Espooseen muuttanut Anna-mummi, johon äidin suhde oli ollut vaihteleva. Murheen keskellä jatkuu elämä eduskunnassa, Kotkassa, naisjärjestöissä, kodissa.

 

 

 

Poliitisen uran huippu oli eduskunnan II varapuheenjohtajan paikka 1975-1978. Tuohon aikaan ei kokoomuksella ollut asiaa maan hallitukseen, johon A-L Linkola olisi varmasti muuten joutunut. Protokollan mukaisella valtakunnan ykkösnaisella ei ollut paljon poliittista valtaa. Tämänkin tehtävän hän hoiti huolellisesti.

 

 

 

Anna-Liisa Linkola jäi vapaaehtoisesti pois eduskunnasta 65-vuotiaana. Eduskunta oli muuttunut, toiminta ei ollut enää niin selkeää. Tehtävä oli suoritettu. Hän jatkoi vielä Kotkan Kokoomuksen Naisten puheenjohtajana puoli vuosikymmentä ja osallistui Kotkan sosiaaliseen elämään pitkään. Hänellä oli joitakin luotettavia pitkäaikaisia ystäviä. Aikaa myöten huonontuva näkö ja muistihäiriöt alkoivat rajoittaa elämää, joka hiipui pois vakavan sairauden vauhdittamana 85-vuotispäivän kynnyksellä.

 

 

 

Sisareni lanko Seikko Eskola tiivistää äitini 100-vuotismuistelutilaisuudessa Kotkassa 4.9.2014: ”Politiikka ei ollut hänelle keino hankkia toimeentulo. Hänelle se oli keino luoda parempi yhteiskunta. Eikä hän oikeastaan ollut siinä mukana yhteiskunnallisen statuksensakaan vuoksi. Toimintatavaltaan ja otteeltaan hän oli tahtopoliitikko. Motivaatioltaan hän oli kutsumuspoliitikko. Hän halusi toteuttaa yhteiskunnassa oikeiksi sisäistämiään moraalisia ja sosiaalisia arvoja. Poliitikkona häntä ehkä parhaiten luonnehtii sanomalla häntä päämääränsä tietäväksi käytännön idealistiksi.”

 

 

 

Lähteitä ja lisätietoja:

 Felix Ahonen: Kajaanin kaupungin historia III, Kajaani 1961, toinen painos 1980

 Eduskunnan matrikkeli

 Seikko Eskola ja Jenni Karimäki: Henkilöesittely Kokoomusbiografiassa.

 Kauko ja Kerttu Korhonen: Korhosten suku Kainuussa 1600-2000 luvulla

 K.H.Korhosen sairauskertomusten kopiot 1916-1919

 

 Antti Linkola

 LKT sisätautien erikoislääkäri

 Liinakonkatu 2

 53500 Lappeenranta

 p. 0505439517

 

 

 P.S. Jos joku J.H.Korhosen jälkeläisistä tämän lukee, pyytäisin yhteydenottoa